Monet kriitikot tykkäävät pisteyttää viininsä. Etenkin Yhdysvalloissa juodaan paljon viiniä pisteiden perusteella. Itse en näe tässä kovinkaan suurta järkeä ja siksi en anna viineille pisteitä blogissani. Pisteytys on aivan liian tiukasti sidoksissa pisteyttäjän omiin mieltymyksiin, maisteluhetkeen, seuraan ja mahdolliseen ruokaan, minkä kanssa viini nautitaan. Esimerkiksi kesälomalla rannalla nautittu jääkylmä rose ei saa aikaan samanlaisia väristyksiä talvella kotona nautittuna makaroonilaatikon seurassa.
Suurin osa blogissa esiintyvistä viineistä ovat omasta kellaristani, mutta silloin tällöin sekaan voi sujahtaa maahantuojan näytepullo. Otan näytepulloja vastaan hyvin innoissani. Maistan erittäin mielelläni uusia viinejä, mitä en välttämättä itse hankisi. Kuitenkaan en voi luvata kirjoittaa näytepulloista, ja jos sellaisesta kirjoitan, se on hyvin selkeästi mainittu blogissa. Mielestäni lukijan on syytä saada tietää, mikäli viini ei ole omalla rahalla hankittu.
En usko, että minulta menee viikkoakaan ilman, että maistaisin viiniä. Huteja kuitenkin sattuu vähän väliä. Jos maistan huonoa tai tylsää viiniä (näyte tai ei), mikä ei säväytä millään tasolla, en halua käyttää aikaa siitä kirjoittamiseen. Haluan nostaa esille ne tuottajat, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi. Tästä syystä blogissani ei esiinny huonoja viinejä.
Rypäleistä viis! 