Sunnuntaisetit

Hyvä, että viikonlopun rapujuhlista oli selvitty kotiin, kun illaksi oli jo sovittu pienimuotoiset korjaussarjat muutaman vanhemman viinin ja hyvän ruuan parissa. Vaikka sohvalla löhööminen ja pizzan mussuttaminen on myös ihan kelpo tyyli viikonlopusta selviämiseen, ei tämän kertainen dinneri jäänyt lainkaan huonommaksi – päinvastoin!

sunnuntaisetit

Ilta korkattiin käyntiin 1990 Champagne Dufour Brut Nature’lla. Kuvasta selvinnee, että kyseessä on rutikuiva Blanc de Blancs ja dégorgement on tehty vasta 20 vuoden pullokypsytyksen jälkeen. Yleisesti Brut Naturet eivät parane ajan saatossa, koska sulavaan kypsymiseen tarvitaan sokeria hiivasakan poiston jälkeen. Mitä pidempään sitä on kypsytetty ennen hiivasakan poistoa, sitä täyteläisempi maku siihen kehittyy.  Riippumatta siitä kuinka vanha tai hieno samppanja on kyseessä, niin ilman sokeria sen upeus ja eleganttius jää varjoon eikä pidempiaikainen varastointi ole oikein mahdollista.

Vaikkakin Brut Nature ei ole aivan oma lempityylini niin tällä kertaa joutui nöyrtymään – ehdottomasti yksi parhaista samppanjoista mitä olen koskaan maistanut. Kultaisen samppiksen kuplat olivat pieniä. Tuoksussa oli hyvin hienostuneita kypsän samppanjan aromeita; hiivaa, pähkinäisyyttä, keitettyä omenaa, paahteisuutta ja mineraalisuuta. Kermainen, hento mousse. Samppiksen runsas hedelmäisyys huijasi maistajaa eikä vaikuttanut niin rutikuivalta kuin Brut Naturen pitäisi olla. Kerrassaan herkullinen. En ole pääsyt maistamaan Bollinger R.D. Extra Brut’a, mutta kun niiden keskihinnat pyörivät vajaassa 200 eurossa niin ei tarvisekaan – Dufour oli lähtenyt reilulla 40 eurolla Champagnesta.

Haudutetulle vasikan kyljelle oli valikoitunut klassisen Barolo-tuottajan Renato Rattin 1970 Marcenasco. Renato tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu Barolon aluiden parhaimpien tarhojen kartoittaminen 1960-luvulla. Hän myös oli ahkera Langhen jalojen rypäleiden historian tutkija sekä tuottelias kirjailija. Kun hän ryhtyi tekemään viiniä ei palstaa valittu hepposin perustein. Harras historian ja paikallisen maaston opiskelija valitsi yhden historioiduimmista palstoista Marcenascossa, Annunzian kylässä.  Ratti oli huomannut, että paikkaa oli ylistetty historian kirjoissa sen ”Nebiolium” tarhoistaan.

Ratti lukeutuu ensimmäisiin vanhan koulukunnan miehiin, joka aloitti ns. ”Barolo sodat”. Muutoksen rattaat alkoivat pyöriä 1971, mikä tekeekin illan viinistä mahdollisesti viimeisen vanhan tyylin Marcenascon. Korkki lähti yllättävän helposti likaisesta pullosta vaikkin oli hieman päässyt murenemaan. Viini oli pääsyt samenemaan pahasti kuljetuksen aikana, mutta oli selvästi tummempaa tavaraa kuin Fiascon tastingissä maistetut 1971 Barolot. Tuoksu on erittäin maanläheinen, missä mukana kuivattuja hedelmiä ja tupakkaa. Vinkku oli erinomaisessa vedossa. Hapot olivat edelleen hyvin läsnä ja tanniinejakin löytyi. Marcenasco täytti odotukset eikä tässä voi kuin todeta, että jo toinen ”yksi parhaista” saman illan aikana.

Mainokset

Suuri Barberoiden taisto

Barberasta tehtyjä lajikeviinejä tulee aivan liian harvoin juotua, mutta tällä kertaa asiaan tuli korjaus. Päätimme laittaa muutaman kaverin kanssa paremmuusjärjestykseen neljän suuren tuottajan Barberat. Mukaan valikoituivat Braidan Bricco dell’Uccellone 2006, Pio Cesaren Barbera d’Alba 2008, Renato Rattin Torriglione 2007 ja Viettin La Crena 2004.

Kaikki neljä tuottajaa lukeuvat Piemonten eliittituottajiin – Braida on Briccollaan modernien Barberoiden iso-isä, Viettin ja Pio Cesaren Barolot ovat keränneet huippuarvosteluja maailmalla ja Renato Ratti mullisti nyky-Barolot muokkaamalla sen laatuluokituksen lainsäädäntöä. Nyt oli kyseessä isot ja mahtavat viinitalot ja hienot viinit! Continue reading ”Suuri Barberoiden taisto”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑