2009 Céderic Bouchard Champagne Inflorescence

En päässyt osallistumaan Korjaamon samppanjamarkkinoihin, joissa oli nähtävästi tarjolla sangen laaja kirjo pienempien ja suurien talojen kuplivia. Viikonlopun samppanjavajarit korjattiin onneksi pullollisella Céderic Bouchard’n Inflorescencea. Bouchard lukeutuu samaan kastiin kuin aikaisemmin blogissa mainittu Marie Courtin: ”yksi lajike, yksi palsta ja yksi vuosikerta”. Bouchard on pientuottaja Côte des Bar’ssa, joka tekee lähes käsityönä alle kahden hehtaarin Pinot Noir -tarhoilta erittäin upeita samppiksia noin 20 000 pulloa vuodessa.

cederick-bouchard-inflorence

2009 Céderic Bouchard Champagne Inflorescence on 100 % Pinot Noir, jonka rypäleet ovat kasvaneet Cédericin isän omistamalla Val Vilaine -tarhalla. Viiniä on kypsytetty 16 kuukautta hiivasakan päällä, kunnes huhtikuussa 2011 se on poistettu ilman sokeriliemen lisäystä. Bouchard antaa toisen käymisen tapahtua kylmässä, jotta tällöin syntyvät kuplat olisivat pienempiä ja hennompia – samalla paine pullossa on 4,5 bar, normaalin 6 bar sijaan. Vaalean oljenkeltainen väri ja erittäin hienot pienet kuplat. Tuoksu on erittäin runsas ja intensiivinen. Vihreää omenaa, päärynää, kukkaisuutta ja sitrusta. Maku on runsas ja syvä, jossa sitruksen kuorta, omenaa ja hentoa mausteisuutta, mutta se suutuntuma – aijai! Kylmässä käytetty toinen käyminen tuntui siltä, että pullosta olisi tosiaan pihinää päässyt karkuun, mutta se ei haitannut lainkaan. Satiinisen pehmeä mousse, joka yhdistettynä lämpimän 2009 vuoden tuomaan runsauteen tekee tästä samppiksesta erittäin helposti lähetyttävän ja viettelevän. Erittäin pitkä kermaisen hedelmäinen jälkimaku. Taas yksi uusi nappiosuma Côte des Bar’sta! (2011 vuosikertaa 52€ Alkosta tai 40€ NobleWinesta)

Mainokset

2010 Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin

Burgundia ostaessa tai tilatessa pitää tietää kaksi asiaa: viinitarhan tai –kylän nimi ja tuottajan nimi. Vain harvoissa tapauksissa koko viinitarhan omistaa vain yksi tuottaja. Näiden pullojen kyljestä löytyy sana monopole. Systeemin huono puoli on se, että tarhat ovat laatuluokiteltuja, mutta tuottajat eivät. Esimerkiksi Le Chambertin –tarhalla on reilu 20 eri tuottajaa, joiden viinin laatu ja tyyli vaihtelee suuresti. Domaine Armand Rousseau tekee loistavaa viiniä, kun muut eivät millään yllä Rousseaun tai edes Grand Cru maininnan arvoiseen tasoon. Tämän laadun ja tyylin vaihtelun takia on syytä valita pullo ensisijaisesti tuottajan mukaan, sitten vasta – riippuen lompakon koosta – apellaation.

mortet-gevrey-chambertin

Jo jonkinlaiseksi kantikseksi muodostuneessa Vin-Vin’ssä laitettiin viime viikonloppuna kuusi eri Pinot Noiria riviin, joista lasiin saakka päätyi yhden Gevrey-Chambertinin arvostetuimman tuottajan Domaine Denis Mortet’n 2010 kyläviini.

Viinin tuoksu on erittäin hyvin kasassa. Siinä on herkullista punaista marjaa, kukkaisuutta ja tammea. Vin-Vin’in Santeri osui erittäin nappiin sanoessaan: ”karpaloita joiden päälle on kaadettu kuumaa toffeeta”. Maku kosiskelee jokaisella siemauksessa. Eleganttia hedelmää sekä hentoa että erittäin hyvin jo nyt integroitunutta tammea, jota ryhdittää eloisa hapokkuus ja kypsät tanniinit. Kun kyläviini on jo näin herkullista, niin kuinka hyviä ovat Premier tai Grand Cru’t. Viini on erittäin tasapainoinen – tätä on hyvä Pinot Noir. Santerin kertoma tarina talon traagisesta 2000-luvusta ja nuoresta viinintekijästä nosti viinin arvostusta uudelle tasolle.

Talolla on suhteellisen lyhyt ja hyvin erilainen historia kuin monilla muilla Burgundin taloilla. Vuonna 1978 Denis ja hänen vaimonsa siirtyivät vain kaksikymppisinä Deniksen isän avuksi pyörittämään tuotantoa, kunnes 1993 hänestä tuli manttelinperijä ja perusti omaa nimeään kantavan viinitalon. Tarhoja kartutettiin Gevrey-Chambertinin, Chambolle-Musignyn ja Vougeotin kylistä. Perheen poika Arnaud liittyi mukaan perheyritykseen vuosituhannen vaihteessa. Arnaud ei kerennyt saada ohjeistusta isältään kuin kuusi vuotta, kunnes Denis lähti omasta tahdostaan tammikuussa 2006. Siitä lähtien talo on pysynyt pystyssä kovatahtoisen lesken ja uskomattoman pojan avulla.

Arnaud vielä etsii omaa tyyliään erottuakseen edesmenneen isänsä tyylistä. Ensimmäiseksi hän vähensi uuden tammen käyttöä. Viineihin käytetään yleisti noin 50 % uutta tammea, mutta kylätason viinit kypsytetään vuoden ikäisissä tynnyreissä. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan nuoren viinintekijän kehitystä vuosien varrella. Hyvin vahva aloitus hänellä on ainakin ollut.

Domaine Pierre Gonon

Viime vuotisen Ranskan road-tripin aikana emme kerinneet käymään yhdenkään Saint Josephin tuottajan luona, joten nyt oli aika korjata virhe. Matkalta tarttunut 2009 Pierre Gonon Saint Joseph pyöritteli syksyllä sukat niin rullalle, ettei ollut epäselvää mitä tuottajaa pommittaisin ensimmäisenä sähköpostilla vierailua pyytäen.

gonon-rappuset-1

Onnistuin sopimaan visiitin tilalle vaikka muutamissa Rhone-oppaissa väitettiin, ettei vieraita oteta ja kielenä vain ranska, jonka oma osaaminen rajoittuu pyyntöön ’petite degustation?’. Yllätyksekseni vastassa ollut jatkuvasti naureskeleva Jean Gonon puhui erinomaista englantia.

”It has a postmodern entrance and then, bang!—you’re into the traditional old cellar, all in one short walk down a spiral staircase.” —John Livingstone-Learmonth, The Wines of the Northern Rhône

John kuvailee Pierre Gononin sisäänkäyntiä aika osuvasti yhdessä lempiviinikirjoistani. Tummassa ja viileässä holvikellarissa Jean kaatoi näytteitä useista tynnyreistä sekä muutamista pulloista viime vuosilta. Maistelu oli pitkä ja erittäin antoisa, etenkin kun hän kaivoi kellarista poskettoman hienon vanhemman Saint Joseph “Les Oliviers” blancin.

Maistelu aloitettiin luonnollisesti 2011 valkoisesta. Jean kaatoi kahdesta eri tynnyristä maistiaiset – ensimmäinen lasillinen oli ensimmäisenä kerätyistä rypäleistä tehty, toinen lasillinen kaksi viikkoa myöhemmin kerätyistä ja lopuksi vielä edellisenä päivänä tehty blendaus näiden kahden eri erän väliltä. Puhdas ja selkeä mineraalinen tuoksu jossa häivähdys sitruunaa ja hunajaa. Viini on kuin oppikirjasta – vähähappoinen viini onnistuu yhdistämään eleganssin ja notkeuden erittäin intensiivisen hedelmäisyyden ja valtavan monipuolisuuden kanssa. Eri laseista oli vaikea erottaa mitään suuria eroavaisuuksia, mutta lopullinen blendi oli ehdottomasti tasapainoisin.

gonon-avaa-pulloja

Punaisen kanssa jatkettiin samalla 2011 linjalla, mutta tällä kertaa erottavana tekijänä oli terroir. Aluksi lasiin tippui pipetistä graniittisessa maaperässä kasvaneista 15-25 vuotiasta köynnöksistä tehtyä viiniä. Rehti, hieman makea ja erittäin tyypilllinen suhteellisen tuhti Syrah. Seuraavana vuorossa oli yli 40 vuotta vanhat köynnökset, jotka olivat kasvaneet gneissisessä maaperässä. Viinin luonne muuttui totisemmaksi. Selvästi tiukempi suutuntuma, makean hedelmän tilalle tullut huomattavasti happamampi ja kuivempi tyyli ja ne tanniinit – pehmeät ja kypsät tanniit ovat muuttuuneet agressiiviksi ja suuta kuivattavaksi.

Jean vielä tahtoi osoittaa, kuinka suuria eroja on ollut muutamien viime vuosien välillä. Vuoden 2008 punainen Saint Joseph oli harvinaisen vaikea vuosi tarhoilla ja he joutuivat valitsemaan vain kelvolliset rypäleet. Tämän seurauksena saatiin vain puolet normaaliin vuoteen verrattuna. Se kannatti, koska viini oli erinomaisessa kunnossa vaikkakin sillä on enää muutama vuosi jäljellä. 2009 oli klassinen ja helppo vuosi ja siten uppoaa helposti isommallekin yleisölle. Erittäin hyvin kulauteltavissa jo nyt tai seuraavan 5-10 vuoden aikana, jolloin siihen on kehittynyt enemmän kompleksisuutta. Vuosi 2010 on tituleerattu paljon kunnioittamani Rhone-ekspertin Livingstone-Learmonth’n toimesta yhdeksi parhaista vuosikerroista 40 vuoteen. Ei siis yllätys, että Pierre Gononin 2010 Saint Joseph sopii paremmin viinin harrastelijoille kuin satunnaisille kulauttajille, kuten 2009. Runsas ja kompleksinen viini, missä on hieman korkeampi hapokkuus, runsaammat tanniinit ja huomattavasti parempi konsentraatio kuin edellisen vuoden pullotteessa. Kaikki pykälän verran isompaa.

gonon-pulloja

Visiitin lopussa keskustelu ajautui jossain vaiheessa siihen kuinka hyvin valkoiset Saint Josephit kestävät aikaa. Jean tokaisi vain, että ”uhmm just wait here a sec”. Hän palasi pullon kanssa, josta oli piilottanut vuosikerran. Meripihkan värinen valkkarii kätki moneen eri kerrokseen marmeladia, happamia hedelmiä, hunajaa sekä kevyen hapokkuuden. Täyteläinen maku oli hyvinkin intensiivinen ja erittäin pitkä. Oma ensimmäinen veikkaus vuodesta 1992 viinistä meni vain viidellä vuodella harhaan. Uskomaton kokemus, joka kulautettiin loppuun hartaudella altaan reunalla.

gonon-les-oliviers-1987

Nykyään Pierre Gononin tuotanto on 100 % luomua, mutta tarkoitus olisi siirtyä biodynaamiseen viljelyyn muutamien vuosien kuluessa. Kokonaisuudessa tarhoja löytyy 9 ha, josta 7 ha on Syrahia ja loput Marsannea ja Roussannea. Pohdinnassa on myös mitä he haluat tulevaisuudessa; panostaako laatuun vai laajentaako viljelysalaa. Vaa’assa painaa laajentumisen myötä tulevat ongelmat, kuten uuden työvoiman hankinta ja viinin laadun mahdollisen heikkeneminen, mutta isompi viljelysala tarkoittaa enemmän viiniä ja sen mukana suuremmat kassavirrat. Oli miten oli, kaiken kaikkiaan Pierre Gonon on leppoisa ja iloinen sekä erittäin laadukas että perinteinen tila, joka tulee varmasti pysymään Saint Josephin suunnannäyttäjänä vielä monia vuosia.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑