2011 Travaglini Gattinara

2015 syksyllä Pullon henki -blogin Katri ja Heikki keksivät mainion idean viinibloggareiden yhteispostauksesta. Idea on ollut sen verran hyvä, että myös olutblogit nappasivat siitä kiinni ja ovat tehneet kaiketi useamman yhteispostauksen kuin viinibloggarit. Nyt otetaan kaulaa hieman kiinni. Idea on siis seuraava: kaikki halukkaat viinibloggarit maistavat saman Alkon viinin ja kirjoittavat siitä omanlaisensa kuvauksen ja arvion. Continue reading ”2011 Travaglini Gattinara”

Mainokset

2005 Prunotto Barolo

Välillä viinikellarista tuppaa osumaan silmään jokin pullo mikä on vähän vahingossa päässyt unohtumaan sinne. Tällä kertaa silmään osui viisi ja puoli vuotta sitten Siljan Tax-Freesta ostettu 2005 Prunotto Barolo. Pullon todennäiköisemmin valikoitunut ostoskoriin suht halvan hintansa (noin 25€) ja koska se on Baroloa. Ainakin tuohon aikaan Barolot ja Brunellot olivat nostettu aivan omiin korkeuksiinsa. Continue reading ”2005 Prunotto Barolo”

Sunnuntaisetit

Hyvä, että viikonlopun rapujuhlista oli selvitty kotiin, kun illaksi oli jo sovittu pienimuotoiset korjaussarjat muutaman vanhemman viinin ja hyvän ruuan parissa. Vaikka sohvalla löhööminen ja pizzan mussuttaminen on myös ihan kelpo tyyli viikonlopusta selviämiseen, ei tämän kertainen dinneri jäänyt lainkaan huonommaksi – päinvastoin!

sunnuntaisetit

Ilta korkattiin käyntiin 1990 Champagne Dufour Brut Nature’lla. Kuvasta selvinnee, että kyseessä on rutikuiva Blanc de Blancs ja dégorgement on tehty vasta 20 vuoden pullokypsytyksen jälkeen. Yleisesti Brut Naturet eivät parane ajan saatossa, koska sulavaan kypsymiseen tarvitaan sokeria hiivasakan poiston jälkeen. Mitä pidempään sitä on kypsytetty ennen hiivasakan poistoa, sitä täyteläisempi maku siihen kehittyy.  Riippumatta siitä kuinka vanha tai hieno samppanja on kyseessä, niin ilman sokeria sen upeus ja eleganttius jää varjoon eikä pidempiaikainen varastointi ole oikein mahdollista.

Vaikkakin Brut Nature ei ole aivan oma lempityylini niin tällä kertaa joutui nöyrtymään – ehdottomasti yksi parhaista samppanjoista mitä olen koskaan maistanut. Kultaisen samppiksen kuplat olivat pieniä. Tuoksussa oli hyvin hienostuneita kypsän samppanjan aromeita; hiivaa, pähkinäisyyttä, keitettyä omenaa, paahteisuutta ja mineraalisuuta. Kermainen, hento mousse. Samppiksen runsas hedelmäisyys huijasi maistajaa eikä vaikuttanut niin rutikuivalta kuin Brut Naturen pitäisi olla. Kerrassaan herkullinen. En ole pääsyt maistamaan Bollinger R.D. Extra Brut’a, mutta kun niiden keskihinnat pyörivät vajaassa 200 eurossa niin ei tarvisekaan – Dufour oli lähtenyt reilulla 40 eurolla Champagnesta.

Haudutetulle vasikan kyljelle oli valikoitunut klassisen Barolo-tuottajan Renato Rattin 1970 Marcenasco. Renato tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu Barolon aluiden parhaimpien tarhojen kartoittaminen 1960-luvulla. Hän myös oli ahkera Langhen jalojen rypäleiden historian tutkija sekä tuottelias kirjailija. Kun hän ryhtyi tekemään viiniä ei palstaa valittu hepposin perustein. Harras historian ja paikallisen maaston opiskelija valitsi yhden historioiduimmista palstoista Marcenascossa, Annunzian kylässä.  Ratti oli huomannut, että paikkaa oli ylistetty historian kirjoissa sen ”Nebiolium” tarhoistaan.

Ratti lukeutuu ensimmäisiin vanhan koulukunnan miehiin, joka aloitti ns. ”Barolo sodat”. Muutoksen rattaat alkoivat pyöriä 1971, mikä tekeekin illan viinistä mahdollisesti viimeisen vanhan tyylin Marcenascon. Korkki lähti yllättävän helposti likaisesta pullosta vaikkin oli hieman päässyt murenemaan. Viini oli pääsyt samenemaan pahasti kuljetuksen aikana, mutta oli selvästi tummempaa tavaraa kuin Fiascon tastingissä maistetut 1971 Barolot. Tuoksu on erittäin maanläheinen, missä mukana kuivattuja hedelmiä ja tupakkaa. Vinkku oli erinomaisessa vedossa. Hapot olivat edelleen hyvin läsnä ja tanniinejakin löytyi. Marcenasco täytti odotukset eikä tässä voi kuin todeta, että jo toinen ”yksi parhaista” saman illan aikana.

Kaikki yhes koos

Alkon tilausvalikoimaan on saapunut varsinainen viinimaailman outolintu. Viinistä löytyy nimittäin Italian seitsemän päärypäleen – Corvina, Primitivo, Barbera, Nebbiolo, Aglianico, Sangiovese ja Montepulciano – sekoitus. Jokainen lajike on kasvanut sille tyypillisimmällä alueelle: Nebbiolo Piemontessa, Sangiovese Toscananassa jne. Käsinkerätyt rypäleet on myös käytetty samaisella alueella. Corvina-rypäleitä on Amarone-tyylille uskollisesti kuivatettu kolme kuukautta ennen käyttämistä. Lopuksi, kun eri viinit ovat saanet levätä tarpeeksi tynnyreissä, ne sekoitetaan keskenään, josta syntyy VII Sette Vigne.


Continue reading ”Kaikki yhes koos”

Herkullinen pikku-Barolo – Vietti Langhe Nebbiolo Perbacco 2007

Vietti on yksi Piedmonten huipputuottajista. Tällä kertaa lasiin kaadettiin Piedmonten kuningasrypäleestä nebbiolosta valmistettu Langhe Nebbiolo Perbacco. Rypäleet on kerätty Barolon alueelta, mutta rypäleet eivät kuitenkaan saavuta tarpeeksi korkeaa laatua, jotta niitä voitaisiin käyttään talon monen palstan Barolo Castiglione -viiniin. Perbacco on periaatteessa Barolo, mutta viini pullotetaan kaksi kuukautta aikaisemmin kuin Barolon DOCG asetukset sallivat ja siten he joutuvat myymään viinin halvemman Langhe Nebbiolo -nimikkeen alla. Continue reading ”Herkullinen pikku-Barolo – Vietti Langhe Nebbiolo Perbacco 2007”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑