Pohjois-Rhône 2017: Dard & Ribo

Reissun toiseksi viimeisenä päivänä otimme taas suunnaksi A7-mottoritien ja Mercurolin kylän. Tälle aamulle olimme Sannan toiveesta saaneet sovittua visiitin alueen legendaariselle naturaalituottajalle Dard & Ribolle. Saavuimme vanhan maatilan pihaan, aivan muutaman sadan metrin päähän Yann Chaven tilasta, missä olimme vierailleet edellisenä päivänä. Astuimme suoraan sisään vajan puolelle, mistä löysimme toisen tilan miehistä, François Ribon. Hän ei hoida vierailuja vaan ohjasi meidät kellarin puolelle René-Jean Dardin luo. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Dard & Ribo”

Mainokset

Pohjois-Rhône 2017: Le Mangevins ja 2011 Marc Sorrel Hermitage Le Gréal

Yann Chaven viinitilalla vierailun jälkeen lounastimme Tain l’Hermitagen kaupungissa. Ennen lounasta ehdimme kuitenkin hyvin piipahtaa kaupungin maineikkaassa viinikaupassa, La Compagnie de l’Hermitage -viinikaupassa. Puotia jo yli 30 vuotta pitänyt Georges Lelektsoglou on melkoinen persoona, enkä kuvailisi häntä ainakaan liian asiakaspalvelualttiiksi. Tosin hänen kauppansa valikoima ja tietämyksensä alueen viineistä on vailla vertaa. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Le Mangevins ja 2011 Marc Sorrel Hermitage Le Gréal”

Domaine Pierre Gonon

Viime vuotisen Ranskan road-tripin aikana emme kerinneet käymään yhdenkään Saint Josephin tuottajan luona, joten nyt oli aika korjata virhe. Matkalta tarttunut 2009 Pierre Gonon Saint Joseph pyöritteli syksyllä sukat niin rullalle, ettei ollut epäselvää mitä tuottajaa pommittaisin ensimmäisenä sähköpostilla vierailua pyytäen.

gonon-rappuset-1

Onnistuin sopimaan visiitin tilalle vaikka muutamissa Rhone-oppaissa väitettiin, ettei vieraita oteta ja kielenä vain ranska, jonka oma osaaminen rajoittuu pyyntöön ’petite degustation?’. Yllätyksekseni vastassa ollut jatkuvasti naureskeleva Jean Gonon puhui erinomaista englantia.

”It has a postmodern entrance and then, bang!—you’re into the traditional old cellar, all in one short walk down a spiral staircase.” —John Livingstone-Learmonth, The Wines of the Northern Rhône

John kuvailee Pierre Gononin sisäänkäyntiä aika osuvasti yhdessä lempiviinikirjoistani. Tummassa ja viileässä holvikellarissa Jean kaatoi näytteitä useista tynnyreistä sekä muutamista pulloista viime vuosilta. Maistelu oli pitkä ja erittäin antoisa, etenkin kun hän kaivoi kellarista poskettoman hienon vanhemman Saint Joseph “Les Oliviers” blancin.

Maistelu aloitettiin luonnollisesti 2011 valkoisesta. Jean kaatoi kahdesta eri tynnyristä maistiaiset – ensimmäinen lasillinen oli ensimmäisenä kerätyistä rypäleistä tehty, toinen lasillinen kaksi viikkoa myöhemmin kerätyistä ja lopuksi vielä edellisenä päivänä tehty blendaus näiden kahden eri erän väliltä. Puhdas ja selkeä mineraalinen tuoksu jossa häivähdys sitruunaa ja hunajaa. Viini on kuin oppikirjasta – vähähappoinen viini onnistuu yhdistämään eleganssin ja notkeuden erittäin intensiivisen hedelmäisyyden ja valtavan monipuolisuuden kanssa. Eri laseista oli vaikea erottaa mitään suuria eroavaisuuksia, mutta lopullinen blendi oli ehdottomasti tasapainoisin.

gonon-avaa-pulloja

Punaisen kanssa jatkettiin samalla 2011 linjalla, mutta tällä kertaa erottavana tekijänä oli terroir. Aluksi lasiin tippui pipetistä graniittisessa maaperässä kasvaneista 15-25 vuotiasta köynnöksistä tehtyä viiniä. Rehti, hieman makea ja erittäin tyypilllinen suhteellisen tuhti Syrah. Seuraavana vuorossa oli yli 40 vuotta vanhat köynnökset, jotka olivat kasvaneet gneissisessä maaperässä. Viinin luonne muuttui totisemmaksi. Selvästi tiukempi suutuntuma, makean hedelmän tilalle tullut huomattavasti happamampi ja kuivempi tyyli ja ne tanniinit – pehmeät ja kypsät tanniit ovat muuttuuneet agressiiviksi ja suuta kuivattavaksi.

Jean vielä tahtoi osoittaa, kuinka suuria eroja on ollut muutamien viime vuosien välillä. Vuoden 2008 punainen Saint Joseph oli harvinaisen vaikea vuosi tarhoilla ja he joutuivat valitsemaan vain kelvolliset rypäleet. Tämän seurauksena saatiin vain puolet normaaliin vuoteen verrattuna. Se kannatti, koska viini oli erinomaisessa kunnossa vaikkakin sillä on enää muutama vuosi jäljellä. 2009 oli klassinen ja helppo vuosi ja siten uppoaa helposti isommallekin yleisölle. Erittäin hyvin kulauteltavissa jo nyt tai seuraavan 5-10 vuoden aikana, jolloin siihen on kehittynyt enemmän kompleksisuutta. Vuosi 2010 on tituleerattu paljon kunnioittamani Rhone-ekspertin Livingstone-Learmonth’n toimesta yhdeksi parhaista vuosikerroista 40 vuoteen. Ei siis yllätys, että Pierre Gononin 2010 Saint Joseph sopii paremmin viinin harrastelijoille kuin satunnaisille kulauttajille, kuten 2009. Runsas ja kompleksinen viini, missä on hieman korkeampi hapokkuus, runsaammat tanniinit ja huomattavasti parempi konsentraatio kuin edellisen vuoden pullotteessa. Kaikki pykälän verran isompaa.

gonon-pulloja

Visiitin lopussa keskustelu ajautui jossain vaiheessa siihen kuinka hyvin valkoiset Saint Josephit kestävät aikaa. Jean tokaisi vain, että ”uhmm just wait here a sec”. Hän palasi pullon kanssa, josta oli piilottanut vuosikerran. Meripihkan värinen valkkarii kätki moneen eri kerrokseen marmeladia, happamia hedelmiä, hunajaa sekä kevyen hapokkuuden. Täyteläinen maku oli hyvinkin intensiivinen ja erittäin pitkä. Oma ensimmäinen veikkaus vuodesta 1992 viinistä meni vain viidellä vuodella harhaan. Uskomaton kokemus, joka kulautettiin loppuun hartaudella altaan reunalla.

gonon-les-oliviers-1987

Nykyään Pierre Gononin tuotanto on 100 % luomua, mutta tarkoitus olisi siirtyä biodynaamiseen viljelyyn muutamien vuosien kuluessa. Kokonaisuudessa tarhoja löytyy 9 ha, josta 7 ha on Syrahia ja loput Marsannea ja Roussannea. Pohdinnassa on myös mitä he haluat tulevaisuudessa; panostaako laatuun vai laajentaako viljelysalaa. Vaa’assa painaa laajentumisen myötä tulevat ongelmat, kuten uuden työvoiman hankinta ja viinin laadun mahdollisen heikkeneminen, mutta isompi viljelysala tarkoittaa enemmän viiniä ja sen mukana suuremmat kassavirrat. Oli miten oli, kaiken kaikkiaan Pierre Gonon on leppoisa ja iloinen sekä erittäin laadukas että perinteinen tila, joka tulee varmasti pysymään Saint Josephin suunnannäyttäjänä vielä monia vuosia.

2009 Esporão Private Selection

Muutamia viikkoja sitten piti kavereille tarjoilla vanhaa tuttua ja turvallista Marchese Antinori Chiantia Classicoa, mutta kyseinen pullote oli pääsyt korkkiintumaan. Alkon yksi hyvä puoli on se, että pullon voi palauttaa, jos se on viallinen ja niinhän Marchese lähti kuin viitasusi takaisin. Ongelmaksi muodostui se, että samaa vinkkua en halunnut, koska sitä on litkitty jo lähes liikaakin, joten mikä tilalle?

Vaihtovinkuksi pyysin saman hintaisia ehdotuksia kaverilta ja Arkadian handelista ja yllätyksekseni molemmat suosittelivat samaa uutuutta – 2009 Esporão Private Selection. Kyseessä on harvinaisen outo kaveri, jota ei muuten varmastikaan olisi uskaltanut nappaa mukaan. Portugalilaista Semillonia pienellä Rhone-twistillä ja isolla kädellä tammella. Vähemmästäkin alkaa ihmetyttämään.

Continue reading ”2009 Esporão Private Selection”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑