2007 Château La Cabanne

Lähes tasan neljä vuotta sitten pohdiskelin blogissa viinien kypsyttelyn dilemmaa – mikä on oikea aika korkata viini. Ajatus pohdiskeluun lähti Matt Kramerin mielipiteestä, että kymmenen vuoden kypsytys olisi riittävä ja 99 % maailman viineistä olisi nautittavissa tähän mennessä. Tällä kertaa korkkausvuoroon osui kymmen vuoden ikäinen punainen Bordeaux. Château La Cabannen pullo on ostettu kuutisen vuotta sitten Alkon poistuvista ihan vain testausmielessä. Jostain kumman syystä se kuitenkin oli unohtunut kellariin pölyttymään, kunnes löysin sen taannoin syksyllä. Mielenkiinnolla odotin, kuinka tällainen perustason Bordeaux kypsyy kymmenessä vuodessa. Continue reading ”2007 Château La Cabanne”

Mainokset

Odottavan aika on pitkä

Yhdysvaltojen suurimpiin kuuluvissa viinijulkaisuissa Wine Spectatorin nettisivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli viinien kellaroinnista. Yhdessä kappaleessa artikkelin kirjoittaja Matt Kramer kiteyttää mielipiteensä:

Simply put, most of today’s fine wines—not all, mind you—will reach a point of diminishing returns on aging after as few as five years of additional cellaring after release. Stretch that to a full 10 years of additional aging and I daresay you will have embraced fully 99 percent of all the world’s wines, never mind how renowned or expensive.

Viiden vuoden kellarointi markkinoille pääsyn jälkeen on hänen mielestään riittävä, joka on kerrassaan mielenkiintoinen näkemys. Yhteensä kymmenen vuoden kypsytys olisi hänen mukaansa riittävä ja 99 % maailman viineistä – oli kyseessä sitten vaikka Chateau Latour tai Opus One – olisi nautittavissa tällä välillä. Tämä nostaa esiin muutaman mielenkiintoisen ajatuksen. Mitä viinejä loppupeleissä kannattaa kellaroida ja kuinka kauan?

drc

Oman kellarini keskimäärinen vuosikerta on 2005, joten aika monen pullon kohdalla, Kramerin mukaan, suunta ei ole parempaan päin vaan huippu on jo ylitetty. Periaatteessa karmistuttava ajatus, että jotkut kovalla työllä matkalta raahaamat pullot olisivat jo eittämättä nähneet parhaat päivänsä. Kellaroidun viinin tunteellinen arvo kasvaa vuosi vuodelta ja toiveet ovatkin korkealla, kun vuosien odottelun jälkeen korkkaamisen aika koittaa. Onhan sen nyt vaan pakko olla hyvää.

Otetaan yhdeksi esimerkiksi kypsytystä vaativa Barolo, mitä omastakin kellarista löytyy useampi pullo.

Even traditionally formidable wines, such as Barolo, are far more drinkable and genuinely rewarding younger than ever in their long history.

Kramer on siinä oikeassa, ettei nykyään enää tarvita yli 10 vuoden odotusta, jotta Barolon uskaltaa korkata ja maistaa ilman ikenien vetäytymistä silmiin saakka. On erittäin vaikeaa sanoa, millaisiksi modernit Barolot kehittyvät 20, 30 tai 40 vuoden ikäisinä verrattuna ns. ’old school’ -Baroloihin. Barolo viekottelee nuorena freesillä hedelmällä ja parfyymisyydellään, kun taas kypsyneenä tuo esiin kuivattuja hedelmiä ja tupakkaa. Tulevatko kypsyneen Barolon aromit esiin modernissa tyylissä aikaisemmin? Nyt taitaa olla vielä hieman liian aikaista kertoa mitään varmaa.

Viime keväänä maistettu Pio Cesaren 1988 Barolo oli ns. ’puolimatkassa’ – tarjolla oli vielä freesiä hedelmää, mutta taustalta puski jo kypsymisen merkkejä. Omaan suuhun aivan täydellinen pakkaus, mutta kaikki eivät olleet samalla linjalla. Samassa tilaisuudessa kumottu kymmen vuotta nuorempi pullo oli huomattavasti mukavampi tapaus heille.

Viinin valmistus on kehittynyt suurin harppauksin viimeisen muutaman vuosikymmen aikana. Kehityksestä kertoo se, että viinit ovat huomattavasti paremmin lähestyttäviä nuorina kuin aikaisemmin. Tarve pidempi aikaiseen kypsytykseen on vähentynyt, mutta itse en rajaisi kellaroinnin märää johonki tiettyyn aikaan, kuten artikkeli antaa ymmärtää.

kellarointi

Viinien kypsyttelyssä on kysymys omista mieltymyksistä. Tunnetusti toinen tykkää tyttärestä, kun taas toinen äidistä. Kysymys on haluaako viininsä nuorena ja freesinä vai arvokkaasti kypsyneenä. Paras mahdollinen tilannehan on hankkia laatikollinen hyvää viiniä, korkata päältä yksi ja tehdä sen perusteella päätös milloin avaa seuraavan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka vuosien varastoinnin aikana oma maku kehittyy tykkäämään hieman kypsyneemmästä tyylistä.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑