1996 Querciabella Camartina

Toscanan viinit ovat aina ja tulevat aivan varmasti aina nauttimaan tietynlaista spesiaalia statusta omassa viiniharrastuksessani. Oikeastaan koko homma lähti käyntiin Chianti Classicoiden maistelemisesta eikä ne vieläkään reilun 7 vuoden jälkeen ole alkaneet maistumaan puulta. Supertoscanalaiset tulivat kuvioihin vasta muutama vuosi myöhemmin. Supertoscanalaisia on periaatteessa kolmenlaisia: 100 % Sangiovesejä, Sangiovesen ja muiden – yleensä ranskalaisten – rypäleiden sekoitteita sekä sitten ihan puhtaasti ilman Sangioveseä, kuten esim. Bordeaux-blendiä. Kuitenki yhteistä kaikille on, että ne yleensä saavat vähintäänkin kohtuullisen tammikylvyn ja kylkeen lätkäistään muhkea hintalappu. eBay.de’sta napsahti talvella koriin Querciabellan supertoscanalainen Camartina, onneksi ei kuitenkaan markkinahintaan. Continue reading ”1996 Querciabella Camartina”

Mainokset

1993 Fattoria di Felsina Fontalloro ja viinibloggarit

Kesäkuun viimeisenä keskiviikkona järjestetty viinibloggareiden kokoontumisajot piti hoitaa picnic tunnelmissa, mutta minkäs teet kun taivaalta tulee kissoja ja koiria – kellariin matkattiin taas. Ohjelmassa oli perinteinen sokkopullojen maistelu, jossa jokaisen pullon kohdalla omalta viinintunnistustaidolta vedettiin matto alta. Continue reading ”1993 Fattoria di Felsina Fontalloro ja viinibloggarit”

Kaikki yhes koos

Alkon tilausvalikoimaan on saapunut varsinainen viinimaailman outolintu. Viinistä löytyy nimittäin Italian seitsemän päärypäleen – Corvina, Primitivo, Barbera, Nebbiolo, Aglianico, Sangiovese ja Montepulciano – sekoitus. Jokainen lajike on kasvanut sille tyypillisimmällä alueelle: Nebbiolo Piemontessa, Sangiovese Toscananassa jne. Käsinkerätyt rypäleet on myös käytetty samaisella alueella. Corvina-rypäleitä on Amarone-tyylille uskollisesti kuivatettu kolme kuukautta ennen käyttämistä. Lopuksi, kun eri viinit ovat saanet levätä tarpeeksi tynnyreissä, ne sekoitetaan keskenään, josta syntyy VII Sette Vigne.


Continue reading ”Kaikki yhes koos”

Bibi Graetz Testamatta 2005 – Toscanan kuumakalle

Testamatta di Bibi Graetz on ehdottomasti yksi Toscanan mielenkiintoisimmista nuorista viinitaloista. Tässä kohtaa voidaan tosiaankin puhua nuoresta talosta – ensinmäinen vuosikerta tuli markkinoille vuosituhannen alussa vuonna 2000. Siitä lähtien Bibi Graetzin viinit ovat olleet hienoisessa nosteessa, kunnes Wine Spectator antoi huikeat 98 pistettä vuoden 2006 vuosikerralle.

Continue reading ”Bibi Graetz Testamatta 2005 – Toscanan kuumakalle”

Viimeisimpien DOCG:den metsästys

Monet varmastikin tietävät perusidean italialaisten pullojen etiketeissä – paikan nimi on ennen kaikkea esillä aivan kuten ranskalaisissa viineissä; Chianti Classico on alue ja sen tarkat rajat määritelty laissa kuten esim. Bordeauxin. Nykyinen lainsäädäntö kontrolloida Italian viinin tuotantoa luotiin 1963, kun Denominazione di Origine Controllata (DOC) muovailtiin ranskalaisen 1950-luvun Appelation Contrôléen mukaisesti. Italialaisilla oli sama päämäärä kuin rajanaapureillaan: luokitella ja säännöstellä viinin tuotantoa tarkoin määrätyiltä alueilta ja samalla kehittää viinien kaupallista imagoa. Ennen kuin DOC oli olemassa italialainen viini myytiin Vino da Tavola -nimekkeellä eli pöytäviininä. Tällä hetkellä Italian maatalousministeriö valvoo ja kontrolloi neljää laatuluokitusta: Vino da Tavola (VdT), Indication Geografica Tipica (IGT), Denominazione di Origine Controllata (DOC) ja Denominazione di Origine Controllata e Garantita (DOCG), joista viimeisin DOCG on korkein laatuluokitus ja oli varattu vain muutamalle jaloimmalle viineille. Tai näin ainakin uskoteltiin. Kukaan ei oikein tahdo pysyä kärryillä, mitkä viinit kuuluvat tällä hetkellä korkeimpaan laatuluokitukseen.

Tiedonjanoisena tietysti ensimäisenä Googleen kirjoittaa DOCG ja napsauttaa linkkiä Wikipediaan, jossa kerrotaan, että 39 viiniä on DOCG-luokituksen arvoisia, kuitenkin kurkkaamalla italiankielistä versiota samaisesta aiheesta antaa samaiseksi luvuksi 48. Syynä varmastikin on vuosittain päivittyvä lista uusista DOCG-viineistä, missä kuluttaja ei oiken tahto pysyä mukana. Vielä vuosituhannen alussa luokituksen saaneita viinejä oli noin 30, mutta nyt luku on jo 52, mikäli on Italian maatalousministeriötä uskomista. Kuitenkin interwebin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä yksi musta hevonen, varsinainen DOCG-listan metsästäjä, A. Cevola. Hänen harrastuksenaan on kartuttaa Italian DOCG-listaa ja tällä hetkellä hän on saanut kasaan peräti 57! Ketä tässä sitten on uskominen?

DOCG-viinien lukumäärä on selvästikin kasvussa on sitten syynä Italian taka-ajatus saada enemmän laadukkaita viinejä markkinoille tai oikeasti italialaisten viinien tuotannon kehittyminen. Kuitenkin kannattaa muistaa, vaikka pullossa lukeekin DOCG, se ei tarkoita, että pullossa olisi huipputavaraa tarjolla. Laadukas tuottaja usein takaakin varmemmin ladukkaan viinin kuin laatuluokitus.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑