2012 Vidal-Fleury Côtes du Rhône

Täytyy arvostaa, kun maahantuoja ehdottaa blogin perusteella, että maistuisiko testikappale Vidal-Fleuryn kottaraista ja vielä magnum-koossa. Ei tästä oikeastaan voinut kieltäytyä. Talon tuotanto ei ole itselle kovinkaan tuttua muuta kuin maineen perusteella, joten pullo testiin vaan. Continue reading ”2012 Vidal-Fleury Côtes du Rhône”

Mainokset

1999 Domaine de la Mordorée Châteauneuf-du-Pape Cuvée de la Reine des Bois

Pääsiäisen kunniaksi oli syytä korkkaa jotain parempaa kellarin perukoilta. Olinkin jo pidemmän aikaa vaihtanut viipyileviä katseita Domaine de la Mordoréen Châteauneuf-du-Papen kanssa ja näin, että nyt aika olisi kypsä. Vierailin tilalla 2012 kesällä, joten Mordoréen viinit eivät ole mikään uusi tuttavuus, mutta kypsyneempiin pullotteisiin en ollut törmännyt aikaisemmin. Continue reading ”1999 Domaine de la Mordorée Châteauneuf-du-Pape Cuvée de la Reine des Bois”

1981 M. Chapoutier Rivesaltes

Ranskalaiset väkevöidyt viinit ovat oman kokemuksen mukaan olleet useimmiten nappiosumia. Ne on tehty portviinien tapaan katkaisemalla käyminen lisäämällä rypäleviinaa, jolloin kaikki sokeri ei ole kerennyt käymään alkoholiksi ja viini jää makeaksi. Erona portviineihin on alkoholin määrä; useimmissa Etelä-Ranskan makeissa vin doux naturel-viineissä on vain 16 % alkoholia, verrattuna portviinien 20 %:iin. Matalampi alkoholi tekee näistä hieman kevyempiä ja paremman dokabiliteetin omaavia kuin portviinit. Tietysti rypäleissä on myös eroa; punaiset on tehty Grenachesta ja valkoiset Muscatista.

chapoutier-rivesaltes-1981

1981 M. Chapoutier Rivesaltes on 100 % Grenache. Kuukauden maseraatio, jota seurasi kahden vuoden kypsytys suurissa tammitynnyreissä. Tumman punainen viini taittuu reunoista ruskeaan. Tuoksu on kehittynyt ja lempeä, missä kuivia hedelmiä, tummaa marjahilloa, suklaata ja paahteisuutta. Makupaletti on hyvässä vedossa, josta irtoaa makeaa rusinaisuutta ja tummaa suklaata. Noin 100 g/l jäännössokeri ei tahmaa suuta kiinni eikä sorru liialliseen siirappimaisuuteen. Hyvinkin kypsyneen vuosikerta portin tyylinen, mutta alhaisempi alkoholi tekee siitä kevyemmän. Erinomaisessa vedossa oleva puolen litran pullo lähte Chapoutierin omasta putiikista Tain l’Hermitagesta reilulla 11 eurolla, ja se kannattaa nauttia suklaafondantin tai hyvän sikarin kanssa.

2011 Château d’Aqueria Lirac

Tiedättekö mitä eroa on punaisella Châteauneuf-du-Papella ja Liracilla? Ei oikeastaan mitään. Maaperät koostuvat molemmilla alueilla kallkikivestä ja hiekkaisesta savesta, jonka pinnan päällä on pyöreitä kiviä (galets). Molempien alueiden viinit ovat useimmiten sekoituksia, joista tyypillisimmin löytyy Grenachia, Syrahia, Mourvèdrea ja Cinsaultia. Kahden alueen väliin mahtuu oikeastaan vain Rhône ja iso kasa euroja. Châteauneuf-du-Papen alueen laajentuessa markkioille pääsee putkahtelemaan täysin Côtes du Rhône -tasoista alle kympin punkkua yli 20 euron hintalapulla. Tässä onkin Liracin vahvuus; laatu on usein hyvää tai erinomaista, mutta hinta on usein alle puolet peruskura-Châteauneuf-du-Papen hinnasta! Vaikka sanotaa, että Lirac on köyhän miehen Papea, niin omasta mielestä se on fiksun miehen Papea!

chateau-aqueria-2011

Alkoon saapui viime kuun lopulla uutuutena Château d’Aqueria Lirac, joka pakotti testaamaan, pitääkö yllä oleva väite paikkansa tämän uutukaisen kohdalla. Alkon kuvaus viinistä kyllä hieman epäilyttää: ”keskitanniininen, karhunvatukkainen, luumuinen”. Olisko sitä taas otettu valikoimiin hieman heikompi esitys kuin mihin alueella on potenttiaalia? Esimerkiksi Alkon valikoimissa on ollut Chateau Segriesin Tavel’n rose, mutta ihme ja kumma ettei heidän ryhdikästä Liracia ole saatu valikoimiin.

2011 Château d’Aqueria Lirac on sekoitus Grenachia (50 %), Syrahia (25 %) ja Mourvèdrea (25 %). Viiniä on kypsytetty kahdeksan kuukautta pienissä ja suurissa tammitynnyreissä. Väriltään tummanpuhuvan viinin tuoksu jatkaa samoilla linjoilla; tuhtia kypsää tummaa luumua, mansikkaa ja hentoa tammea taustalla. Viini on paletilla hyvin suoraviivainen. Kypsä tumma hedelmäisyys jatkuu, mutta runkoa puuttuu. Tanniinit ja hapot ovat lähes mitättömät ja alkoholi puskee läpi, jättäen lämmittävän mausteisen jälkimaun. Suoraviivainen, alkoholinen ja varman päälle tehty. Ei tässä mitään isoja virheitä ole, mutta ei mitään omaperäisyyttäkään – 100 % tusinakamaa. (14,50 € Alko)

Ei tämä nyt suoranaisesti yllättänyt. Uskon, että massoille tämä uppoaa, mutta viininiiloille tämä tuskin uppoaa. Lupaan vielä tänä vuonna hoitaa blogiin vähintään yhden kunnollisen Liracin, joka pesee monet Papet mennen tullen! Olenkin silmäni iskenyt yhteen tiettyyn..

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑