1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin

Kolme vuotta sitten eBayssa sattui osumaan naaman eteen sumeahko kuva tutun näköisestä pullosta, jota myytiin Gefrey-Chambertinin punaviininä vuodelta 1994. Mielenkiinto heräsi ja pienen tutkimisen jäljeen kävikin ilmi, että nyt on tarjolla jotain todella ainutlaatuista tavaraa. Tällä kertaa myyjälle oli sattunut pieni kirjoitusvirhe myynti-ilmoitusta laatiessa eikä kuvassakaan ollut kehumista, joten todennäköisyys oli, että kaikki mahdolliset ostajahalukkaat eivät löytäisi paikalle. Kyseessä oli Bugundin ehkä yhden parhaimman tuottajan Armand Rousseau’n kyläviini vuodelta 1994. Continue reading ”1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin”

Mainokset

2010 Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin

Burgundia ostaessa tai tilatessa pitää tietää kaksi asiaa: viinitarhan tai –kylän nimi ja tuottajan nimi. Vain harvoissa tapauksissa koko viinitarhan omistaa vain yksi tuottaja. Näiden pullojen kyljestä löytyy sana monopole. Systeemin huono puoli on se, että tarhat ovat laatuluokiteltuja, mutta tuottajat eivät. Esimerkiksi Le Chambertin –tarhalla on reilu 20 eri tuottajaa, joiden viinin laatu ja tyyli vaihtelee suuresti. Domaine Armand Rousseau tekee loistavaa viiniä, kun muut eivät millään yllä Rousseaun tai edes Grand Cru maininnan arvoiseen tasoon. Tämän laadun ja tyylin vaihtelun takia on syytä valita pullo ensisijaisesti tuottajan mukaan, sitten vasta – riippuen lompakon koosta – apellaation.

mortet-gevrey-chambertin

Jo jonkinlaiseksi kantikseksi muodostuneessa Vin-Vin’ssä laitettiin viime viikonloppuna kuusi eri Pinot Noiria riviin, joista lasiin saakka päätyi yhden Gevrey-Chambertinin arvostetuimman tuottajan Domaine Denis Mortet’n 2010 kyläviini.

Viinin tuoksu on erittäin hyvin kasassa. Siinä on herkullista punaista marjaa, kukkaisuutta ja tammea. Vin-Vin’in Santeri osui erittäin nappiin sanoessaan: ”karpaloita joiden päälle on kaadettu kuumaa toffeeta”. Maku kosiskelee jokaisella siemauksessa. Eleganttia hedelmää sekä hentoa että erittäin hyvin jo nyt integroitunutta tammea, jota ryhdittää eloisa hapokkuus ja kypsät tanniinit. Kun kyläviini on jo näin herkullista, niin kuinka hyviä ovat Premier tai Grand Cru’t. Viini on erittäin tasapainoinen – tätä on hyvä Pinot Noir. Santerin kertoma tarina talon traagisesta 2000-luvusta ja nuoresta viinintekijästä nosti viinin arvostusta uudelle tasolle.

Talolla on suhteellisen lyhyt ja hyvin erilainen historia kuin monilla muilla Burgundin taloilla. Vuonna 1978 Denis ja hänen vaimonsa siirtyivät vain kaksikymppisinä Deniksen isän avuksi pyörittämään tuotantoa, kunnes 1993 hänestä tuli manttelinperijä ja perusti omaa nimeään kantavan viinitalon. Tarhoja kartutettiin Gevrey-Chambertinin, Chambolle-Musignyn ja Vougeotin kylistä. Perheen poika Arnaud liittyi mukaan perheyritykseen vuosituhannen vaihteessa. Arnaud ei kerennyt saada ohjeistusta isältään kuin kuusi vuotta, kunnes Denis lähti omasta tahdostaan tammikuussa 2006. Siitä lähtien talo on pysynyt pystyssä kovatahtoisen lesken ja uskomattoman pojan avulla.

Arnaud vielä etsii omaa tyyliään erottuakseen edesmenneen isänsä tyylistä. Ensimmäiseksi hän vähensi uuden tammen käyttöä. Viineihin käytetään yleisti noin 50 % uutta tammea, mutta kylätason viinit kypsytetään vuoden ikäisissä tynnyreissä. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan nuoren viinintekijän kehitystä vuosien varrella. Hyvin vahva aloitus hänellä on ainakin ollut.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑