2014 De Bortoli La Bohème Act Four Syrah Gamay

De Bortoli on Autralian yksi suurista nimistä ja tuotantoakin löytyy vaikka muille jakaa. Talolta löytyy tarhoja Riverinassa, Yarra Valleyssa, Hunter Valleyssa ja King Valleyssa yhteensä yli 700 hehtaarin alalla 35 eri brändin alta. Yleensä olen itse skipannut tälläisten tuottajien pullotteet, mutta Shiraz-Gamay -blendi yhditettynä viileään Yarra Valleyn ilmastoon sai tarttumaan pulloon. Continue reading ”2014 De Bortoli La Bohème Act Four Syrah Gamay”

Mainokset

2013 Jean-Paul Brun Beaujolais L’Ancien

Beaujolais alkaa ehdottomasti lukeutumaan omiin arkiviini suosikkeihin – freesiä, keskitäyteläistä ja erittäin helposti kulauteltavaa sekä hyvinkin ruokaystävällistä. Viime viikon arkiviinin virkaa toimitti Jean-Paul Brunin L’Ancien. Continue reading ”2013 Jean-Paul Brun Beaujolais L’Ancien”

2010 Jean-Marc Burgaud Morgon Côte de Py James

Huomenna se sitten tulee – baanaanihiivalla maustettu Gamay. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin naurussa on pitelemistä, kun katsoo viinikapinnallisten esittämää oikeaa tyyliä nauttia Beaujolais Nouvea.

Kuitenkaan kaikki eivät tilaile viinejä netistä, joten tunnen velvollisuudekseni tarjota saatavilla oleva vaihtoehto M. Lapierren Morgonille ja hyvälle Beaujolaisille.

burgaud-morgon-cote-de-py

Arkadian myymälästä vielä viikko sitten pystyi noukkimaan mukaansa toisen mielenkiintoisen Beaujolais-tuottajan Jean-Marc Burgaudin pullotteita. Molemmat tulevat Morgonin Côte de Py –tarhalta, joka tarjoaa erinomaisen terroir’n Gamayn viljelyyn. Yleensä Beaujolaisin tarhat ovat tasaisella maalla, mutta Côte de Py sijaitsee rinteessä, jonka maaperä koostuu saviliuskeesta ja ikivanhasta vulkaanisesta kivestä. Silti rinteen keskiosan rauta- ja mangaanirikkaasta maaperästä on jo hyvin pitkään saatu ja edelleen saadaankin parhaat viinit, mistä tämänkertainen viini on kerätty.

Syvän purppurainen viini tarjoaa nokkaan tummia marjoja ja kukkaisuutta sekä hentoa mausteisuutta. Maku on raikas, konsentroitunut ja myötäilee tuoksua. Selvästi tuhdimpi, konsentroituneempia ja tummempi kaveri kuin aikaisemmin kumottu freesi ja punaista hedelmää täynnä ollut Lapierren Morgon. Burgaud on selvästi hakenut vuoden tynnyrikypsytyksellä lisää konsentraatiota ykkösviinilleen.

Pullo tyhjeni lähes hetkessä linssimuhennoksen ja paistetun raakamakkaran kanssa. Taas kerran Beaujolais, jonka dokabilitetti oli kohdallaan. Viiniä ei valmisteta suuria määriä, joten hienoa, että sitä saa näinkin kätevästi suoraan hyllystä. Tietysti 32 euron hintalappu pistää miettimään muutaman kerran ostaako vai, mutta onneksi Burgaudin perus Côte de Py lähtee samasta hyllystä vajaalla 19 eurolla eli noin kahden Beaujolais Nouveaun hinnalla. Jos näistä kumpaakaan ole tarjolla niin hieman huokeampi Joseph Drouhin Moulin-à-Vent ajaa lähes saman asian.

2011 Marcel Lapierre Morgon

Jos ainoa kokemus Beaujolais’sta on nuori hiilidioksidimenetelmällä (macération carbonique) valmistettu Nouveau niin tällöin olisi syytä hankkia pullo Marcel Lapierren Morgonia ja muuttaa käsitystä miltä Gamay’n kuuluisi maistua.

2011-lapierre-morgon

Kyseessä ei ole nopeasti saman vuoden sadosta pullotettu tutti frutti -litku vaan alueen korkeimman apellaation, Beaujolais Cru’n, pullote. Yhtenä kymmenestä Beaujolais Cru’na, Morgon on yleisesti tunnettu erittäin laadukkaista, rakenteeltaan silkkisistä ja hyvin kypsyvistä viineistä. 100 % Gamay voi tosiaankin olla muutakin kuin joka syksyinen ovelalla markkinointikikalla myytävä banaanivinkku.

Marcel Lapierre otti haltuunsa perheensä omistuksessa olleen viinitalon 1973, mutta täydellinen suunnan muutos tapahtui 1981. Muutoksen takana oli Jules Chauvet, joka jo kemikaalisten lannoitteiden saapuessa 1950-luvulla puhui naturaaliviinien puolesta. Hän vaali paluuta vanhoihin viinin viljely- ja valmistusmenetelmiin, johon lukeutui vanhojen köynnösten käyttö, synteettisten rikkaruohomyrkkyjen tai torjunta-aineiden välttäminen, tiukasti valikoidut rypäleet, minimalistinen rikkidioksidin lisääminen sekä chaptalisoinnista pidättäydytymiseen. Vuosi 2010 oli Marcelin viimeinen. Hän kuoli juuri sadonkorjuun päättyessä muuttaen ikuisiksi ajoiksi käsitystä Beuajolais’sta. Mathieu jatkaa upeaa työtä, jonka hänen isänsä pani aluilleen.

2011 Lapierre Morgonia maistaessa sokkona voisi kuvitella sen olevan laadukas Burgundin kyläviini. Viini ei ole vain pelkkää konsentraatiota ja täyteläisyyttä, kuten huippuvuodeksi noussut 2009 vaan 2011 hurmaa puhtaudella ja raikkaudella. Tuoksussa on viekoittelevaa villiä vadelmaa, mansikkaa ja puolukkaa sekä päihdyttävää kukkaisuutta. Maku on silkin pehmeä, jossa marjaisuus, kukkaisuus ja mineraalisuus ovat hyvinkin pinnassa. Viinissä on Viinipirua lainatakseni sitä jotain ”nautiskelijan hakemaa esoteerista kulautuskarismaa (sitä jotain, mikä käskee ottamaan uuden kulauksen)”.

Vaikkakin viiniä lipittää suurella sydämellä nyt jo niin muutaman, miksei yli viidenkin vuoden kellarointi tulee tekemään sille ihmeitä. Viinin kulauttelee helposti ihan sellaisenaan, mutta viini marjaisuus korostuu etenkin poronkäristyksen kanssa ja sitä komppaa erinomaisesti käristyksen kanssa tarjoiltava puolukkahillo. Pullo lähtee Noble Wine’sta uskomattomaan alle 16e hintaan. Mainitsinko, että samaisesta nettikaupasta saa myös aikaisemmin hehkutettuja Pierre Gononia ja Immich-Batteriebergiä.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑