2005 Prunotto Barolo

Välillä viinikellarista tuppaa osumaan silmään jokin pullo mikä on vähän vahingossa päässyt unohtumaan sinne. Tällä kertaa silmään osui viisi ja puoli vuotta sitten Siljan Tax-Freesta ostettu 2005 Prunotto Barolo. Pullon todennäiköisemmin valikoitunut ostoskoriin suht halvan hintansa (noin 25€) ja koska se on Baroloa. Ainakin tuohon aikaan Barolot ja Brunellot olivat nostettu aivan omiin korkeuksiinsa. Continue reading ”2005 Prunotto Barolo”

Mainokset

2012 Planeta Cerasuolo di Vittoria ’Dorilli’

Joulun alla tuli tilailtua isompikin kasa italialaisia vinkkuja joulupöytään. Niistä näin ohimmennen pakko mainita, että suomalaisten jouluherkkujen kanssa ehdottomasti parhaiten toimivat Etna Biancot ja Rossot, mutta ei niistä sen enempää. Muiden pullojen lomassa saapui Planetan kiillotettu versio heidän Cerasuolo di Vittoriastaan. Cerasuolo di Vittoria on aikaisemminkin vilahtanut blogissa, kuten myös tuottaja Planeta. Planetan perus Cerasuolo on kerännyt muutamilta bloggareilta kehuja ja vielä kun Gambero Rosso antanut viinille täydet Tre Bicchieri, niin odotukset olivat suht’ korkealla. Continue reading ”2012 Planeta Cerasuolo di Vittoria ’Dorilli’”

1996 Castello di Ama Chianti Classico

Castello di Ama kuuluu Chianti Classicon alueen ehdottomaan kärkikastiin. Perustason Chianti Classicosta saa pulittaa lähes 30 euroa, mutta heidän yhden tarhan viineistä Vigneto La Casucciasta tai Vigneto Bellavistasta saa pulittaa vielä satasen lisää. 130 euron hintalapulla ne lukeutuvat kalleimpiin Chianti Classicoihin, mutta mitä arvosteluihin tulee, eivät ne hinta/laatu-suhteesta parjaa. Mielenkiintoiseksi tämän kertaisen korkkailun teki se, että Elämän pienet ilot oli blogannut 2007 pulloitteesta ja toivonut sille kylliksi aikaa kellarissa ja CellarTrackerissä jenkit vinkuvat kuinka muutama vuotta nuoremmat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Continue reading ”1996 Castello di Ama Chianti Classico”

Laadukkaan kevyt sisilialainen

Normaalisti ’G’ Italialaisen DOCG-laatuluokituksessa takaa lukuisia erilaisia laadullisia takuita, mutta näkyvyyttä se ei takaa. Tästä oivana esimerkkinä on Sisilian ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa (ainakin viimeisimmän A. Cevolan DOCG-postauksen mukaan) DOCG-viini, Cerasuolo di Vittoria. Itselle täysin uusi viini, josta WSET Advanced -kurssilla oli vain maininta sivulauseessa IGT-viinien viedessä huomion. Eikä Alkon valikoima päätä huimaan. Cerasuolo di Vittorioita on tasan yksi – sekin tilausvalikoimassa. Tällä kertaa Planetan pullo ei lähtenyt netistä mukaan vaan toisen laadukkaan tuottajan pullote, 2009 COS Cerasuolo di Vittoria Classico.

Cerasuolo di Vittoriaan blendataan yleenä 60/40 -suhteessa saaren kuuluisinta Nero d’Avolaa sekä vähemmän kuuluisaa Frappatoa. Nero d’Avola tuo viiniin tanniineja ja täyteläisyyttä, kun Frappato toimii aromaattisena lisänä ja lisää lopulliseen sekoitukseen hapokkuutta ja mehevyyttä.

Continue reading ”Laadukkaan kevyt sisilialainen”

Viimeisimpien DOCG:den metsästys

Monet varmastikin tietävät perusidean italialaisten pullojen etiketeissä – paikan nimi on ennen kaikkea esillä aivan kuten ranskalaisissa viineissä; Chianti Classico on alue ja sen tarkat rajat määritelty laissa kuten esim. Bordeauxin. Nykyinen lainsäädäntö kontrolloida Italian viinin tuotantoa luotiin 1963, kun Denominazione di Origine Controllata (DOC) muovailtiin ranskalaisen 1950-luvun Appelation Contrôléen mukaisesti. Italialaisilla oli sama päämäärä kuin rajanaapureillaan: luokitella ja säännöstellä viinin tuotantoa tarkoin määrätyiltä alueilta ja samalla kehittää viinien kaupallista imagoa. Ennen kuin DOC oli olemassa italialainen viini myytiin Vino da Tavola -nimekkeellä eli pöytäviininä. Tällä hetkellä Italian maatalousministeriö valvoo ja kontrolloi neljää laatuluokitusta: Vino da Tavola (VdT), Indication Geografica Tipica (IGT), Denominazione di Origine Controllata (DOC) ja Denominazione di Origine Controllata e Garantita (DOCG), joista viimeisin DOCG on korkein laatuluokitus ja oli varattu vain muutamalle jaloimmalle viineille. Tai näin ainakin uskoteltiin. Kukaan ei oikein tahdo pysyä kärryillä, mitkä viinit kuuluvat tällä hetkellä korkeimpaan laatuluokitukseen.

Tiedonjanoisena tietysti ensimäisenä Googleen kirjoittaa DOCG ja napsauttaa linkkiä Wikipediaan, jossa kerrotaan, että 39 viiniä on DOCG-luokituksen arvoisia, kuitenkin kurkkaamalla italiankielistä versiota samaisesta aiheesta antaa samaiseksi luvuksi 48. Syynä varmastikin on vuosittain päivittyvä lista uusista DOCG-viineistä, missä kuluttaja ei oiken tahto pysyä mukana. Vielä vuosituhannen alussa luokituksen saaneita viinejä oli noin 30, mutta nyt luku on jo 52, mikäli on Italian maatalousministeriötä uskomista. Kuitenkin interwebin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä yksi musta hevonen, varsinainen DOCG-listan metsästäjä, A. Cevola. Hänen harrastuksenaan on kartuttaa Italian DOCG-listaa ja tällä hetkellä hän on saanut kasaan peräti 57! Ketä tässä sitten on uskominen?

DOCG-viinien lukumäärä on selvästikin kasvussa on sitten syynä Italian taka-ajatus saada enemmän laadukkaita viinejä markkinoille tai oikeasti italialaisten viinien tuotannon kehittyminen. Kuitenkin kannattaa muistaa, vaikka pullossa lukeekin DOCG, se ei tarkoita, että pullossa olisi huipputavaraa tarjolla. Laadukas tuottaja usein takaakin varmemmin ladukkaan viinin kuin laatuluokitus.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑