2008 Campo al Mare

Kesän ykkösgrillipunkun metsästys voidaan julistaa alkaneeksi. Mutta ensin asiaan, koska kyseessä on lähes summamutikassa valittu pullo; alue oli tiedossa valintaa tehdessä, mutta tuottajasta ja rypälesekoituksesta ei hajuakaan.

campo-al-mare

Syvän rubiininpunaisen viiniä hallitsee tummat ja tuhdit aromit: tummia marjoja, luumua, kuitenkaan sortumatta hillomaisuuteen. Paletilta löytyy runsaan tumman hedelmän lisäksi pippurisuutta. Maku on erittäin tuhti, täyteläinen ja pitkä, tekstuuri pehmeä. Tanniinit ovat hyvin läsnä ja happoakin löytyy.  Miten tämä sitten liittyy grilliruokaan?

Grillatun lihan seuraksi ei tohdi helpolla löytyä sopivaa kumppania. Usein liha on marinoitua, mukana voi olla kasviksia, makkaraa, pekonia, jolloin punkusta pitää löytyä tuhtia hedelmää sen menemättä överiksi sekä sopivasti tanniinia ja happoa pärjätäkseen lihalle ja rasvaisuudelle. Useimmissa uuden maailman tuotoksissa on hedelmää vaikka muille jakaa, mutta ryhtiä puuttuu kun taas vanhan maailman viineissä on riittävät tanniinit ja hapot, mutta herkullisen tuhti hedelmä uupuu, jolloin ruoka pääsee jyräämään paletilla.

2008 Campo Al Mare täytti kaikki tarvittavat edellettykset ollakseen kesän kunkku grillipunkkujen kategoriassa. Miinuksena todettakoon, että hapot eivät aivan riittäneet täyden kympin suoritukseen. Selvästikin tuhdimmat toskanalaiset Bordeaux-sekoitteet, kuten tämä, toimivat Sangioveseä paremmin grilliherkkujen kanssa. Pullo lähti Superioresta erittäin hyvään 15,00 € hintaan.

Mainokset

Viimeisimpien DOCG:den metsästys

Monet varmastikin tietävät perusidean italialaisten pullojen etiketeissä – paikan nimi on ennen kaikkea esillä aivan kuten ranskalaisissa viineissä; Chianti Classico on alue ja sen tarkat rajat määritelty laissa kuten esim. Bordeauxin. Nykyinen lainsäädäntö kontrolloida Italian viinin tuotantoa luotiin 1963, kun Denominazione di Origine Controllata (DOC) muovailtiin ranskalaisen 1950-luvun Appelation Contrôléen mukaisesti. Italialaisilla oli sama päämäärä kuin rajanaapureillaan: luokitella ja säännöstellä viinin tuotantoa tarkoin määrätyiltä alueilta ja samalla kehittää viinien kaupallista imagoa. Ennen kuin DOC oli olemassa italialainen viini myytiin Vino da Tavola -nimekkeellä eli pöytäviininä. Tällä hetkellä Italian maatalousministeriö valvoo ja kontrolloi neljää laatuluokitusta: Vino da Tavola (VdT), Indication Geografica Tipica (IGT), Denominazione di Origine Controllata (DOC) ja Denominazione di Origine Controllata e Garantita (DOCG), joista viimeisin DOCG on korkein laatuluokitus ja oli varattu vain muutamalle jaloimmalle viineille. Tai näin ainakin uskoteltiin. Kukaan ei oikein tahdo pysyä kärryillä, mitkä viinit kuuluvat tällä hetkellä korkeimpaan laatuluokitukseen.

Tiedonjanoisena tietysti ensimäisenä Googleen kirjoittaa DOCG ja napsauttaa linkkiä Wikipediaan, jossa kerrotaan, että 39 viiniä on DOCG-luokituksen arvoisia, kuitenkin kurkkaamalla italiankielistä versiota samaisesta aiheesta antaa samaiseksi luvuksi 48. Syynä varmastikin on vuosittain päivittyvä lista uusista DOCG-viineistä, missä kuluttaja ei oiken tahto pysyä mukana. Vielä vuosituhannen alussa luokituksen saaneita viinejä oli noin 30, mutta nyt luku on jo 52, mikäli on Italian maatalousministeriötä uskomista. Kuitenkin interwebin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä yksi musta hevonen, varsinainen DOCG-listan metsästäjä, A. Cevola. Hänen harrastuksenaan on kartuttaa Italian DOCG-listaa ja tällä hetkellä hän on saanut kasaan peräti 57! Ketä tässä sitten on uskominen?

DOCG-viinien lukumäärä on selvästikin kasvussa on sitten syynä Italian taka-ajatus saada enemmän laadukkaita viinejä markkinoille tai oikeasti italialaisten viinien tuotannon kehittyminen. Kuitenkin kannattaa muistaa, vaikka pullossa lukeekin DOCG, se ei tarkoita, että pullossa olisi huipputavaraa tarjolla. Laadukas tuottaja usein takaakin varmemmin ladukkaan viinin kuin laatuluokitus.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑