Vuoden viimeinen tasting

Vuoden viimeisenä tastinginä pidimme jo lähes perinteisen joulun välipäivien tastingin Ranska Roadtrip 2011 -reissun poppoolla. Kilometrejä kertyi reissun aikana useampi tuhat ja pullojakin useita kymmeniä matkustajaa kohden. Reissussa emme ostaneet vain itsellemme pulloja vaan myös yhteisiä pulloja, joita nauttisimme tilaisuuden tullen kotiin palattuamme. Vielä viisi vuotta reissun jälkeen meillä on varastossa muutama puteli. Yksi näistä on heti ensimmäiseltä tilalta hankittu 2002 Marcel Deiss Altenberg de Bergheim Riesling Grand Cru. Continue reading ”Vuoden viimeinen tasting”

Mainokset

1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin

Kolme vuotta sitten eBayssa sattui osumaan naaman eteen sumeahko kuva tutun näköisestä pullosta, jota myytiin Gefrey-Chambertinin punaviininä vuodelta 1994. Mielenkiinto heräsi ja pienen tutkimisen jäljeen kävikin ilmi, että nyt on tarjolla jotain todella ainutlaatuista tavaraa. Tällä kertaa myyjälle oli sattunut pieni kirjoitusvirhe myynti-ilmoitusta laatiessa eikä kuvassakaan ollut kehumista, joten todennäköisyys oli, että kaikki mahdolliset ostajahalukkaat eivät löytäisi paikalle. Kyseessä oli Bugundin ehkä yhden parhaimman tuottajan Armand Rousseau’n kyläviini vuodelta 1994. Continue reading ”1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin”

1988 Faiveley Clos de Vougeot

Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus korkata jotain vähän kypsempää ja hienompaa, joten valinta osui vuoden 1988 Faiveley’n Clos de Vougeot’iin. Vaikka talo onkin yksi Burgundin isoimmista, on se myös yksi parhaista. Kuten aiemmin on tullut mainittua,  alueen laadun ja tyylien vaihtelun takia on syytä valita pullo ensisijaisesti tuottajan mukaan, sitten vasta apellaation. Faiveleyn tuotanto klassista ja erittäin taidokasta – Burgundia parhaimmillaan ja siihen vielä Grand Cru -tason tarha, niin mikä voisi mennä pieleen? Continue reading ”1988 Faiveley Clos de Vougeot”

1984 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Pernand-Vergelesses 1er Cru Clos Berthet

Siinä kohtaa, kun lähtee ostamaan eBay’sta hieman arpapelillä 30 vuotiasta valkoviiniä, ei voi olettaa saavansa mitään priimaa ellei kyseessä ole Burgundin Grand Cru -tason viini tai mahdollisesti vanhan koulukunnan riojalaisen R. Lopez de Heredian pullote. Tällä kertaa huutokohteeksi osui itselle täysin tuntematon, mutta 1er Cru tason monopolitarhan viini. Jos saa kaksi pulloa postikuluineen 35 eurolla, niin melkein arpajaisiin on pakko osallistua. Continue reading ”1984 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Pernand-Vergelesses 1er Cru Clos Berthet”

1999 Domaine Ramonet Montrachet Grand Cru

Joitakin kesiä sitten, kun ajelimme pitkin Burgundin Route des Grand Crus’ta, pysähdyimme lounaalle Montrachetin kiviaitaukselle fiilistelemään ja miettimään pääseemmeköhän koskaan maistamaan edessä siintävän tarhan myyttistä nektaria. Matkalla osui kohdalle muitakin samaan kastiin laskettavia tarhoja, kuten mm. Romanée-Conti tai La Tâche. Usein myös odotukset nousevat aivan käsittämättömän korkeiksi tälläisten viinien kohdalla. En varmasti ole ainoa, joka on kuolannut näiden legendaaristen viinien etikettejä sekä kuvauksia ja pohtinut millaista olisi päästä maistamaan niitä. Jos omasta takaa ei löydy ylimääräistä 1000 euroa, niin legendaarisimpien tarhojen viinit saavat jäädä vain märiksi päiväuniksi. Kysymys kuuluukin, voiko tälläinen viini lunastaa kaikki ne odotukset, mitä sille on ladattu vuosien aikana?

montrachet

Montrachetin kahdeksan hehtaarin grand cru –tarha jaukautuu kahden Burgundin kylän, Puligny-Montrachetin ja Chassagne-Montrachetin alueille. Tarha on keskellä Mont Rachet -kukkulaa, lievästi viettävässä rinteessä ja tämän tarhan viinit ovat maailman kalleimpien ja harvinaisimpien joukossa, eikä tätä täydellisemmäksi Chardonnay’n pitäisi päästä. Burgundin punaisten kohdalla voidaan kinastella tuottaako Romanée-Conti’n, Musigny’n vai peräti Chambertin’n tarha parhaimman punaisen burgundin, mutta valkoisissa yksi jyrää muut – Montrachet. Ja kun vielä kyseessä on Domaine Ramonet, niin ollaan jännän äärellä. Heidän 1996 Montrachet löytyy Decanterin ’100 Wines to Try before you Die’-listalta mm. 1947 Château Cheval-Blanc’n, 1985 Sassicai’an ja muiden legendojen ohella.

ramonet-montrachet

1999 Domaine Ramonet Montrachet Grand Cru on aivan uskomaton viini. Syvän kullan keltainen väri. Erittäin runsas tuoksu tarjoilee huikean moniulotteisia kypsän sitruksen, kukkaisuuden ja tammen nyanssien aromeja. Mikään ei dominoi vaan kaikki ovat harmoniassa keskenään. Vaikka viini on täysin kuiva, se kuitenkin maistuu hieman makealle runsaan kypsän hedelmäisyytensä, suuren viskositeetin ja tammen tuomien aromien ansiosta. Suussa myös hennon öljyinen, erittäin runsas ja voimakas. Maku myötäilee tuoksua ja sen kompleksisuus, eleganttius ja hienostuneisuus lähes mykistävät juojan. Viini jättää minuutteja kestävän kypsän sitruksisen ja mausteisen jälkimaun. Joskus päiväunet käyvät toteen.

Alain & Julien Guillot Mâcon-Cruzille Clos des Vignes du Maynes ’Aragonite’

Burgundin eteläisen osan, Mâconnaisin viinit ja etenkin sen valkoiset ovat tarjonneet lähes toistuvasti mitä mahtavampia makuelämyksiä hyvinkin huokeaan hintaan. Alueen viinit eivät liiku lähelläkään Burgundin pohjoisempien osien hintoja eivätkä laahaa laadussa kovinkaan kaukana.

guillot-macon-cruzille-aragonite

Clos des Vignes du Maynes’n tilaa pyörittävät kaksi veljestä, Alain ja Julien Guillot. Tilan huhutaan olevan Ranskan vanhin luomuviljelty viinitila. Väiteitään ettei veljesten isoisä koskaan innostunut lannoiteista ja muista kemikaaleista, ja siten köynnökset ovat täysin kemikaalivapaita. Tila siirtyi biodynaamiseen viljelyyn vuonna 1998.

2009 Domaine Des Vignes du Maynes (Julien Guillot) Mâcon-Cruzille Clos des Vignes du Maynes Aragonite on 100 % Chardonnay, mihin ei ole lisätty lainkaan sulfiitteja. Tarha sijaitsee Cruzillen kylässä, hieman Mâconista pohjoiseen. Tuoksu tarjoilee hyvällä intensiteetillä raikkaita sitruksen, vihreän omenan, hunajan ja hennon tammen aromeja – hyvin tyypillistä Chardonaylle. Makupaletti on moniulotteinen, raikas ja puhdas, mistä löytyy sitrusta, ananasta ja hunajaa. Viini on silkin pehmeää suussa hyvästä hapokkuudesta huolimatta. Kompleksinen ja erinomainen – kerrassaan upea.

Tuottajan pulloja löytyy ainakin Köpiksen Petillant-viiniputiikista. Pari vuotta sitten pullolla oli hintaa 170 DKK eli vajaat 25€. Petillant’n tarjonta painottuu pääasiassa biodynaamisiin ja natural-skenen viineihin. Yksi heidän isoimmista asiakkaista on Noma, missä tätä viiniä on myös tarjolla. Samalla kun käy katsomassa pientä merenneitoa niin kannattaa käydä kurkkaamassa Petillantin tarjonta.

2009 Domaine Dublère Bourgogne Blanc Les Millerands

Lauantaisen helpon ja erittäin herkullisen pariisilais-gnocchin seuraksi piti yrittää keksiä jokin sopiva viini hyllystä ja käteen tarttui vuoden vaihteessa Meursault-villityksissä NobleWinesta tilattu Domaine Dublèren lähtötason Chardonnay Meursaultista. Meursaultin kylässä ei ole lainkaan Grand Gru tarhoja, mutta muutama erittäin korkealle arvostettu 1er Cru tarha sekä lieu-dit –palstoja. Oma Meursault-villitys sai kipinän, kun Fiascon tastingissä oli tarjolla kylän yhden arvostetuimman tuottajan Jean-Philippe Fichet’n lieu-dit -viinejä. Herkullisia, rypäleelle uskollisia ja, mikä parasta, hinta/laatu-suhteelta erinomaisia.

dublere-les-millerands-2009

Dublèren taustalla toimii amerikkalainen Blair Pethel, joka elää unelmaansa. Aikaisemmin journalistina suuressa mediayhtiössä toiminut jenkki lähti viime vuosituhannen lopulla Burgundiin sadonkorjuuseen, jonka jälkeen se oli menoa. Vuotta myöhemmin oli journlaistin päivät nähty ja suuntana oli Côte d’Or. Lopulta vuonna 2003 koko perhe muutti Burgundiin, lapset menivät peruskouluun ja isä viinintekijäkouluun. Hän onnistui hankkimaan joitakin palstoja ystäviensä avulla ja ensimmäiset talon viinit olivat vuonna 2004 ja 2005 valkoiset Grand Cru Corton-Charlemagne ja Chassagne-Montrachet 1er Cru Les Chaumes. Pethel vannoo moneen kertaan kuultuun ”viini tehdään tarhalla” -mantraan sekä terroir’n nimeen, kuten Burgundissa on tapana. Huolimatta talon nuoresta iästä, on sen viinit niittäneet jo mainetta; 2008 Chablis Grand Cru Preuses keräsi Parkerilta huimat 95 pistettä.

Les Millerands viittaa lieu-dit -palstaan, joka sijaitsee aivan Meursaultin kylän vieressä. Maaperä koostuu pääasiassa savesta ja kalkkikivestä, joka toimii parhaiten Chardonnaylle. Viini on oljen värinen ja taittuu hieman kullan keltaiseen. Tuoksu on intensiivinen ja antaa hienon konsentroituneen viban, mistä erottuvat kypsää omenaa ja päärynää, sitrusta, hentoa kukkaisuutta sekä toffeisuutta. En osaa satavarmasti sanoa, onko toffee tammea vai mahdollisesti bâtonagen seurausta – veikkaisin jälkimmäistä. Täysin kuiva, keskitäyteläinen viini täyttää suun runsaudellaan ja konsentraatiollaan. Hapokkuus jää hieman odotettua matalammaksi, mut ei viini siihen kompastu. Herkullinen, mukavasti nyt kulauteltava tasapainen paketti. Varmasti paranee vielä muutaman vuoden säilytyksellä.

Dublèren lähtötason Chardonnay tarjosi erinomaisen vastineen 17 eurolle. Viini on laadukas, tasapainoinen ja yksinkertaisesti maistui hyvälle – eikä ollut pöllömpää ruuan kanssa. Jos etsii hyviä hinta/laatu-suhde valkkareita Burgundista niin kannattaa kääntää katseet kohti Meursaultia.

2010 Jean-Marc Burgaud Morgon Côte de Py James

Huomenna se sitten tulee – baanaanihiivalla maustettu Gamay. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin naurussa on pitelemistä, kun katsoo viinikapinnallisten esittämää oikeaa tyyliä nauttia Beaujolais Nouvea.

Kuitenkaan kaikki eivät tilaile viinejä netistä, joten tunnen velvollisuudekseni tarjota saatavilla oleva vaihtoehto M. Lapierren Morgonille ja hyvälle Beaujolaisille.

burgaud-morgon-cote-de-py

Arkadian myymälästä vielä viikko sitten pystyi noukkimaan mukaansa toisen mielenkiintoisen Beaujolais-tuottajan Jean-Marc Burgaudin pullotteita. Molemmat tulevat Morgonin Côte de Py –tarhalta, joka tarjoaa erinomaisen terroir’n Gamayn viljelyyn. Yleensä Beaujolaisin tarhat ovat tasaisella maalla, mutta Côte de Py sijaitsee rinteessä, jonka maaperä koostuu saviliuskeesta ja ikivanhasta vulkaanisesta kivestä. Silti rinteen keskiosan rauta- ja mangaanirikkaasta maaperästä on jo hyvin pitkään saatu ja edelleen saadaankin parhaat viinit, mistä tämänkertainen viini on kerätty.

Syvän purppurainen viini tarjoaa nokkaan tummia marjoja ja kukkaisuutta sekä hentoa mausteisuutta. Maku on raikas, konsentroitunut ja myötäilee tuoksua. Selvästi tuhdimpi, konsentroituneempia ja tummempi kaveri kuin aikaisemmin kumottu freesi ja punaista hedelmää täynnä ollut Lapierren Morgon. Burgaud on selvästi hakenut vuoden tynnyrikypsytyksellä lisää konsentraatiota ykkösviinilleen.

Pullo tyhjeni lähes hetkessä linssimuhennoksen ja paistetun raakamakkaran kanssa. Taas kerran Beaujolais, jonka dokabilitetti oli kohdallaan. Viiniä ei valmisteta suuria määriä, joten hienoa, että sitä saa näinkin kätevästi suoraan hyllystä. Tietysti 32 euron hintalappu pistää miettimään muutaman kerran ostaako vai, mutta onneksi Burgaudin perus Côte de Py lähtee samasta hyllystä vajaalla 19 eurolla eli noin kahden Beaujolais Nouveaun hinnalla. Jos näistä kumpaakaan ole tarjolla niin hieman huokeampi Joseph Drouhin Moulin-à-Vent ajaa lähes saman asian.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑