2011 Travaglini Gattinara

2015 syksyllä Pullon henki -blogin Katri ja Heikki keksivät mainion idean viinibloggareiden yhteispostauksesta. Idea on ollut sen verran hyvä, että myös olutblogit nappasivat siitä kiinni ja ovat tehneet kaiketi useamman yhteispostauksen kuin viinibloggarit. Nyt otetaan kaulaa hieman kiinni. Idea on siis seuraava: kaikki halukkaat viinibloggarit maistavat saman Alkon viinin ja kirjoittavat siitä omanlaisensa kuvauksen ja arvion. Continue reading ”2011 Travaglini Gattinara”

Mainokset

Viinikellari.com ja ViiniExpo

Uusi suomalainen viiniverkkokauppa Viinikellari.com aukeaa huomenna 16. maaliskuuta! Pääsin jo kuulemaan pari viikkoa sitten verkkokaupan konseptista Viini-lehden toimistolla. Kauppa tarjoaa suomalaiselle kuluttajalle helpon ja turvallisen tavan ostaa viinejä netistä, jossa verot hoidetaan Suomeen lakien ja määräysten mukaan. Continue reading ”Viinikellari.com ja ViiniExpo”

Uusi sivu Helsingin viiniskenessä

Kuten kaikki tietävät, niin viinaralli sen kun vain kiihtyy. Juuri eilen Iltalehti uutisoi THL:n uusimpia lukuja verkkosivuillaan. Ravintoloilla menee entistä huonommin, kun kotiin jäädään nauttimaan nestemäisiä tuliaisia. Tällä menolla ennusteaan, että ravintola-alalta lähtee reilu 500, jopa 1000 työpaikkaa tulevaisuudessa.

paul-hickman

Paul Hickman (kuvassa), Groteskin ravintoloitsija, on päättänyt ottaa järeät keinot käyttöön. Hän on päättäneet kokeilla radikaalia lääkettä, jolla tämä laskusuhdanne saataisiin käännettyä taas nousuun. Kaikille listan viineille tulee kiinteä 20 euron kate, mikä tarkoittaa etenkin arvokkaampien viinien kohdalla jopa kolminumeroista leikkausta, jonka tarkoituksena on tehdä kalliimpien ja siten myös laadukkaampien viinien juomisesta ravintolassa uudella tavalla houkuttelevampaa. Omaan korvaan tämä kuulostaa melkein liiankin hyvälle ollakseen totta.

Listalta löytyy poimintoina esimerkiksi upea supertoscanalainen Tenuta dell’Ornellaia Le Volte reippaasti alle 40 eurolla. Pelkästään Alkossa siitä saa pulittaa lähemmäs 25 euroa, jos sitä on sattumoisin otettu hyllyyn. Yleensä tämän tasoiset ja hintaiset viinit olen itse joutunut lähes suosiolla ohittamaan, kun hinta on useimmiten alkanut kahdeksikolla. Nyt vihdoin on mahdollista mennä ravintolaan ilman, että on ennakkoon syynännyt viinilistan läpi ja etsinyt sieltä pienimmän kertoimen omaavan viinin – hommasta on tehty läpinäkyvää. Tämä jos jokin houkuttelee lähtemään nauttimaan ammattilaisen tekemää safkaa ja tilaamaan pullon juuri sitä viiniä mitä silloin tuppaa tekemään mieli, eikä valita sitä listan halvinta bulkkia. Tätä, jos jotain, on kaivattu! Itse ainakin meinaan ottaa Viinipirun haasteesta kopin ja mennä nauttimaan pullollisen Le Voltea vuoden kokin safkojen saattelemana hymyssä suin.

Vuosi Burgundissa, kohta myös Champangessa

Viimeisin viiniaiheinen leffa, minkä näin oli amerikkalaisista Master Sommelier -kokelaista kertova dokumentti SOMM. Sen enempää elokuvaa kritisoimaan taikka arvostelemaan niin omasta mielestä mitään suurempaa elokuva ei tarjonnut – lähinnä viihteellistä arvoa kuinka kokelaat paukuttivat analyysejä ja aromeja viineistä kuin konekiväärin suusta. Onneksi löytyy viinifriikeille muutakin katsottavaa.

//player.vimeo.com/video/40705234?color=ffffff

Viime vuoden puolella julkaistu dokumentti A Year in Burgundy tarkastelee nimensä mukaisesti mitä vuoden aikana tapahtuu Burgundissa. En ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta aikomus olisi hoitaa se pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Amerikkalainen ranskalaisten viinien maahantuoja Martine Saunier toimii oppaana matkalla, jossa koetaan vuosi burgundilaisen viinipullon elämässä. Elokuva lupaa avata taustoja mitä tapahtuu kevätsateiden, kuivuuden, helleaaltojen, sadonkorjuun ja kostean kylmän talven aikana seitsemän eri viinintekijäperheen näkökulmasta. Mukana maineikkaita nimiä, joista Denis Mortet on mainittu blogissa. Elokuvaa on kehuttu sen upeasta kuvauksesta ja siitä kuinka viini ja niiden takana olevat ihmiset ovat koko sielullaan mukana dokumentissa.

Tämä herkuttelu ei lopu vain Burgundiin vaan tekijöilä on tulossa jo toinen elokuva samaisella punaisella lagalla, mutta paikka siirtyy pohjoisemmaksi Champagneen. Trailerin perusteella odotan jo kieli pitkällä tätä keväällä/kesällä julkaistavaa dokumenttia. Ensin kuitenkin ankan rintafileet pannulle, pullo hyvää burgundilaista auki ja A Year in Burgundy pyörimään. Leffan voi lunastaa esim. iTunesista.

Odottavan aika on pitkä

Yhdysvaltojen suurimpiin kuuluvissa viinijulkaisuissa Wine Spectatorin nettisivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli viinien kellaroinnista. Yhdessä kappaleessa artikkelin kirjoittaja Matt Kramer kiteyttää mielipiteensä:

Simply put, most of today’s fine wines—not all, mind you—will reach a point of diminishing returns on aging after as few as five years of additional cellaring after release. Stretch that to a full 10 years of additional aging and I daresay you will have embraced fully 99 percent of all the world’s wines, never mind how renowned or expensive.

Viiden vuoden kellarointi markkinoille pääsyn jälkeen on hänen mielestään riittävä, joka on kerrassaan mielenkiintoinen näkemys. Yhteensä kymmenen vuoden kypsytys olisi hänen mukaansa riittävä ja 99 % maailman viineistä – oli kyseessä sitten vaikka Chateau Latour tai Opus One – olisi nautittavissa tällä välillä. Tämä nostaa esiin muutaman mielenkiintoisen ajatuksen. Mitä viinejä loppupeleissä kannattaa kellaroida ja kuinka kauan?

drc

Oman kellarini keskimäärinen vuosikerta on 2005, joten aika monen pullon kohdalla, Kramerin mukaan, suunta ei ole parempaan päin vaan huippu on jo ylitetty. Periaatteessa karmistuttava ajatus, että jotkut kovalla työllä matkalta raahaamat pullot olisivat jo eittämättä nähneet parhaat päivänsä. Kellaroidun viinin tunteellinen arvo kasvaa vuosi vuodelta ja toiveet ovatkin korkealla, kun vuosien odottelun jälkeen korkkaamisen aika koittaa. Onhan sen nyt vaan pakko olla hyvää.

Otetaan yhdeksi esimerkiksi kypsytystä vaativa Barolo, mitä omastakin kellarista löytyy useampi pullo.

Even traditionally formidable wines, such as Barolo, are far more drinkable and genuinely rewarding younger than ever in their long history.

Kramer on siinä oikeassa, ettei nykyään enää tarvita yli 10 vuoden odotusta, jotta Barolon uskaltaa korkata ja maistaa ilman ikenien vetäytymistä silmiin saakka. On erittäin vaikeaa sanoa, millaisiksi modernit Barolot kehittyvät 20, 30 tai 40 vuoden ikäisinä verrattuna ns. ’old school’ -Baroloihin. Barolo viekottelee nuorena freesillä hedelmällä ja parfyymisyydellään, kun taas kypsyneenä tuo esiin kuivattuja hedelmiä ja tupakkaa. Tulevatko kypsyneen Barolon aromit esiin modernissa tyylissä aikaisemmin? Nyt taitaa olla vielä hieman liian aikaista kertoa mitään varmaa.

Viime keväänä maistettu Pio Cesaren 1988 Barolo oli ns. ’puolimatkassa’ – tarjolla oli vielä freesiä hedelmää, mutta taustalta puski jo kypsymisen merkkejä. Omaan suuhun aivan täydellinen pakkaus, mutta kaikki eivät olleet samalla linjalla. Samassa tilaisuudessa kumottu kymmen vuotta nuorempi pullo oli huomattavasti mukavampi tapaus heille.

Viinin valmistus on kehittynyt suurin harppauksin viimeisen muutaman vuosikymmen aikana. Kehityksestä kertoo se, että viinit ovat huomattavasti paremmin lähestyttäviä nuorina kuin aikaisemmin. Tarve pidempi aikaiseen kypsytykseen on vähentynyt, mutta itse en rajaisi kellaroinnin märää johonki tiettyyn aikaan, kuten artikkeli antaa ymmärtää.

kellarointi

Viinien kypsyttelyssä on kysymys omista mieltymyksistä. Tunnetusti toinen tykkää tyttärestä, kun taas toinen äidistä. Kysymys on haluaako viininsä nuorena ja freesinä vai arvokkaasti kypsyneenä. Paras mahdollinen tilannehan on hankkia laatikollinen hyvää viiniä, korkata päältä yksi ja tehdä sen perusteella päätös milloin avaa seuraavan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka vuosien varastoinnin aikana oma maku kehittyy tykkäämään hieman kypsyneemmästä tyylistä.

2010 Immich-Batterieberg C.A.I Riesling

Stadin ravintoloiden viinilistat eivät tunnetusti kosiskele viiniharrastajaa. Halpoja ja tuhteja uuden maailman mehuja, joiden hinta on härskisti kolmin- jopa nelinkertainen verrattuna Alkoon. Yleensä, kun löytää jotain mielenkiintoista, niin hinta on sen verran suolainen, että joutuu tyytymää yhteen lasilliseen ja ravintolaan ei voi jäädä nauttimaan vinkkua rauhassa. Onneksi kaupungissa on uusi sheriffi.

immich-batterieberg-cai

Huhtikuun loppupuolella avattiin aivan keskustan ykköspaikalle uusi Vin-Vin –viinibaari. Tumma sisustus kattokruunuineen ja vanhoine sohvineen höystettynä suurilla ikkunoilla luovat mitä mainioimmat puitteet viinin nautiskeluun. Listalta löytyy viitisenkymmentä eri vinkkua ja usein tiskin takana on joitakin jokeri-pulloja. Tiskin takana häärivät kundit tuntevat viinit erinomaisesti ja lista on suurilta osin Viinitien valikoiman luomu tai biodynaamisesti tuotettuja, joten flaksi saada huonoa viiniä on hyvinkin pieni.

Kuumaan lauantai-iltaa ei olisi sopinut mikään sen paremmin kuin raikas Moselin Riesling pienellä jäännössokerilla höystettynä. Näillä spekseillä meille tarjottiin 2010 Immich-Batterieberg C.A.I:ta. Viini lunasti täysin odotukset. Upea kultainen väri, tuoksussa raikasta sitrusta, greippiä ja hentoa liuskekiveä. Moselin vuosi 2010 tunnetaan hapoistaan, joita viinistä löytyykin vaikka muille jakaa. Onneksi mukaan on jätetty sokeria hieman vajaa 10 g/l helpottamaan happojen hyökkäystä ja nostamaan hedelmää paremmin esiin. Makupaletti on vahvasti tuoksun mukainen ja sieltä voi erottaa vihreää omenaa kaiken muun lisäksi. Erittäin raikas ja helposti kulauteltava viini.

immich-batterieberg-cai-lasi

Jos tykkää Rieslingistä niin tätä ei kannata missata! Huikea ja tasapainoinen Moselin vinkku, joka ei jätä kylmäksi kuumana kesäpäivänä.

Alkoholin vähittäismyyntimonopoli purettava

Me allekirjoittaneet viinibloggaajat vastustamme alkoholin vähittäismyynnin monopolijärjestelmää ja esitämme sen purettavaksi. Jaamme ajatuksen monopolin kilpailua vääristävästä luonteesta ja kulttuuria kuihduttavasta vaikutuksesta.

Katsomme, että monopoli on kuluttajalle kallis ja suljettuna järjestelmänä altis väärinkäytöksille. Monopolijärjestelmä edustaa poikkeamaa hyväksi havaitusta suomalaisesta käytännöstä, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen.

Paheksumme politiikkaa, jossa yhteiskunnassa esiintyvien alkoholiongelmien ratkaisuna ylläpidetään monopolin keinoin kaikkiin kuluttajiin kohdistuvia rajoitteita, jotka hankaloittavat tavallisen kuluttajan elämää kykenemättä ratkaisemaan itse ongelmaa.

Haluamme viinikirjoittajina romuttaa kohdallamme myytin monopolijärjestelmän nauttimasta suosiosta viinin harrastajien parissa.

Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti seuraavilla sivuistoilla.

Rypäleistä viis!

Mikko Ruuhonen

Viinpiru

Arto Koskelo

Viini-Viren

Johan Lindberg

Repository of useless information

Otto Nieminen

ViiniTV

Ilkka Sirén

Viinijano

Janne Salo

Aleksimehtonen

Aleksi Mehtonen

Kampanjan yhteyteen on perustettu myös Facebook-sivusto, Monopoliton perjantai, jossa kuka tahansa voi ottaa osaa tapahtumaan pidättäytymällä monopolista ostettujen tuotteiden nauttimisesta kuluvan päivän aikana.

Henschke – perentesiä viinejä biodynaamisella otteella

Matkallani Eden Valleyn kuuluisamman tilan, Yalumban, cellardoorille huomasin kyltin toiselle tilalle, joka oli kiven heiton päässä Yalumban tilasta ja aikaakin oli sopivasti lyhyelle visiitille. Tietoni koko Eden Valleystä ja etenki Henschkeyn viinitalosta olivat erittäin minimaaliset; todennäköisesti sieltä saa kohtuullista Rieslingiä ja Shirazia. Kerrankin kääntyminen tuntemattomalle tielle ja suunta kohti outoa tilaa kannatti.

Continue reading ”Henschke – perentesiä viinejä biodynaamisella otteella”

Etelä-Australian tuntemattomampi helmi – Adelaide Hills


Adelaide Hills on ehdottomasti Etelä-Australian viehättävin viinialue pienine kylineen. Alue ei ole pelkästään kaunis vaan siellä on myös erinomaisten viinin tuottajien lisäksi hyviä hedelmien, juustojen ja makkaroiden valmistajia. Alue kiertelee Adelaiden itärajaa pitkin, venyen aina pohoisessa lähes Barossa ja Eden Valleyhin ja etelässä McLaren Valeen. Adelaide Hills on siten Etelä-Australian suurin ja vanhin viinialue – ensinmäiset köynnökset istutettiin vuonna 1839. Saksalaisten uudisasukkaiden saapuminen Hahndorfin kylään kasvatti viininviljelyä alueella. Nykyisin viinitiloja on yli 50 ja rypäleiden kasvattajia noin 200, jotka takaavat arvostettujen rypäleiden tuotannon. Continue reading ”Etelä-Australian tuntemattomampi helmi – Adelaide Hills”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑