Vuosi Burgundissa, kohta myös Champangessa

Viimeisin viiniaiheinen leffa, minkä näin oli amerikkalaisista Master Sommelier -kokelaista kertova dokumentti SOMM. Sen enempää elokuvaa kritisoimaan taikka arvostelemaan niin omasta mielestä mitään suurempaa elokuva ei tarjonnut – lähinnä viihteellistä arvoa kuinka kokelaat paukuttivat analyysejä ja aromeja viineistä kuin konekiväärin suusta. Onneksi löytyy viinifriikeille muutakin katsottavaa.

//player.vimeo.com/video/40705234?color=ffffff

Viime vuoden puolella julkaistu dokumentti A Year in Burgundy tarkastelee nimensä mukaisesti mitä vuoden aikana tapahtuu Burgundissa. En ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta aikomus olisi hoitaa se pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Amerikkalainen ranskalaisten viinien maahantuoja Martine Saunier toimii oppaana matkalla, jossa koetaan vuosi burgundilaisen viinipullon elämässä. Elokuva lupaa avata taustoja mitä tapahtuu kevätsateiden, kuivuuden, helleaaltojen, sadonkorjuun ja kostean kylmän talven aikana seitsemän eri viinintekijäperheen näkökulmasta. Mukana maineikkaita nimiä, joista Denis Mortet on mainittu blogissa. Elokuvaa on kehuttu sen upeasta kuvauksesta ja siitä kuinka viini ja niiden takana olevat ihmiset ovat koko sielullaan mukana dokumentissa.

Tämä herkuttelu ei lopu vain Burgundiin vaan tekijöilä on tulossa jo toinen elokuva samaisella punaisella lagalla, mutta paikka siirtyy pohjoisemmaksi Champagneen. Trailerin perusteella odotan jo kieli pitkällä tätä keväällä/kesällä julkaistavaa dokumenttia. Ensin kuitenkin ankan rintafileet pannulle, pullo hyvää burgundilaista auki ja A Year in Burgundy pyörimään. Leffan voi lunastaa esim. iTunesista.

Mainokset

2005 Domaine de la Bongran Viré-Clessé Cuvée J.F. Thevenet

Viime viikolla järjestetyt Viini, ruoka ja hyvä elämä –messut tarjosivat taas perinteisen kattauksen kunnon tungoksella höystettynä. Tällä kertaa ei ollut aikaa ravata jokaista tiskiä läpi vaan lähes kaikki aika meni Vindirektin ja Rhonen viinien tiskien antimien äärellä mistä päästäänkin asiaan.

domaine-bongran-vire-clesse-cuvee-j-f-thevenet-2005

 

Kun samppikset olivat kulauteltu, kysäisin Vindirektin Terhiltä jotain päräyttävää valkkaria.

No ootko sä kokeillut jo tota viree kleseetä?”, kuului vastaus. Ei mitään hajua mitä mistä oli kyse.

Lasiin kaadettiin kullankeltainen viini, jonka tuoksu hurmasi heti ensimmäisellä nuuhkaisulla. Siitä tiesi jo, että kyse ei ollut mistään tahansa tusinapullosta. Paahteinen tuoksu tarjosi eksoottista hedelmää, kypsää sitrusta, hyvin integroitunutta tammea ja häivähdyksen ruutia. Suussa viini oli alkuun öljyinen ja paksu kunnes hapot iskevät raikastaen paletin. Viini ei ollut rutikuiva vaan enemmänkin kuivahko. Maku oli pitkä ja myötäili tuoksua jättäen kypsän paahteisen sitruksen maun. Erikoinen ja päräytti monella eri tasolla.

Speksejä kysellessä selvisi, että kyseessä oli Mâconin kylävinkku, mutta ei sellainen kuin olettaisi. Bongranin viinintekijä Jean Thevenet ei tee perinteistä raikasta ja hieman neutraalia vinkkua. Sen sijaan hän kerää rypäleet erittäin myöhään ja käyttää viininsä luonnollisilla hiivakannoilla, jonka tuloksena on runsasväriset, runsaat ja paksut viinit, joissa usein on hieman jäännössokeria ja jalohometta.

Omaan suuhun Mäconin kylävinkut uppoavat kuin nyrkki silmään. Maukkaita, raikkaita, joissa hyvä hapokkuus ja ryhdikkyys kohtaavat hennon tammen. Laadukkaita ja voisi melkein sanoa hinta/laatu-suhteeltaan ylivoimaisia Chardonnay-pullotteita, kun verrataan pohjoisemman Beaunen saman hintaluokan viineihin. Tietysti visiitti Fuissé’n kylään vuosi takaperin vain tuo lisää tunnesidettä, mutta tiedän etten ole yksin näitä hehkuttaessani. Mâconin perusvinkut ovat uponneet hyvin valkosipulietanoiden kanssa, mutta tämän kanssa lähtisin jo kikkailemaan ankanmaksan ja karamellisoidun omenan kanssa. Pullo irtoaa tilausvalikoimasta reilulla 35 eurolla ja on ehdottomasti kokeilun arvoinen.

Sunnuntaisetit

Hyvä, että viikonlopun rapujuhlista oli selvitty kotiin, kun illaksi oli jo sovittu pienimuotoiset korjaussarjat muutaman vanhemman viinin ja hyvän ruuan parissa. Vaikka sohvalla löhööminen ja pizzan mussuttaminen on myös ihan kelpo tyyli viikonlopusta selviämiseen, ei tämän kertainen dinneri jäänyt lainkaan huonommaksi – päinvastoin!

sunnuntaisetit

Ilta korkattiin käyntiin 1990 Champagne Dufour Brut Nature’lla. Kuvasta selvinnee, että kyseessä on rutikuiva Blanc de Blancs ja dégorgement on tehty vasta 20 vuoden pullokypsytyksen jälkeen. Yleisesti Brut Naturet eivät parane ajan saatossa, koska sulavaan kypsymiseen tarvitaan sokeria hiivasakan poiston jälkeen. Mitä pidempään sitä on kypsytetty ennen hiivasakan poistoa, sitä täyteläisempi maku siihen kehittyy.  Riippumatta siitä kuinka vanha tai hieno samppanja on kyseessä, niin ilman sokeria sen upeus ja eleganttius jää varjoon eikä pidempiaikainen varastointi ole oikein mahdollista.

Vaikkakin Brut Nature ei ole aivan oma lempityylini niin tällä kertaa joutui nöyrtymään – ehdottomasti yksi parhaista samppanjoista mitä olen koskaan maistanut. Kultaisen samppiksen kuplat olivat pieniä. Tuoksussa oli hyvin hienostuneita kypsän samppanjan aromeita; hiivaa, pähkinäisyyttä, keitettyä omenaa, paahteisuutta ja mineraalisuuta. Kermainen, hento mousse. Samppiksen runsas hedelmäisyys huijasi maistajaa eikä vaikuttanut niin rutikuivalta kuin Brut Naturen pitäisi olla. Kerrassaan herkullinen. En ole pääsyt maistamaan Bollinger R.D. Extra Brut’a, mutta kun niiden keskihinnat pyörivät vajaassa 200 eurossa niin ei tarvisekaan – Dufour oli lähtenyt reilulla 40 eurolla Champagnesta.

Haudutetulle vasikan kyljelle oli valikoitunut klassisen Barolo-tuottajan Renato Rattin 1970 Marcenasco. Renato tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu Barolon aluiden parhaimpien tarhojen kartoittaminen 1960-luvulla. Hän myös oli ahkera Langhen jalojen rypäleiden historian tutkija sekä tuottelias kirjailija. Kun hän ryhtyi tekemään viiniä ei palstaa valittu hepposin perustein. Harras historian ja paikallisen maaston opiskelija valitsi yhden historioiduimmista palstoista Marcenascossa, Annunzian kylässä.  Ratti oli huomannut, että paikkaa oli ylistetty historian kirjoissa sen ”Nebiolium” tarhoistaan.

Ratti lukeutuu ensimmäisiin vanhan koulukunnan miehiin, joka aloitti ns. ”Barolo sodat”. Muutoksen rattaat alkoivat pyöriä 1971, mikä tekeekin illan viinistä mahdollisesti viimeisen vanhan tyylin Marcenascon. Korkki lähti yllättävän helposti likaisesta pullosta vaikkin oli hieman päässyt murenemaan. Viini oli pääsyt samenemaan pahasti kuljetuksen aikana, mutta oli selvästi tummempaa tavaraa kuin Fiascon tastingissä maistetut 1971 Barolot. Tuoksu on erittäin maanläheinen, missä mukana kuivattuja hedelmiä ja tupakkaa. Vinkku oli erinomaisessa vedossa. Hapot olivat edelleen hyvin läsnä ja tanniinejakin löytyi. Marcenasco täytti odotukset eikä tässä voi kuin todeta, että jo toinen ”yksi parhaista” saman illan aikana.

Etelä-Australian tuntemattomampi helmi – Adelaide Hills


Adelaide Hills on ehdottomasti Etelä-Australian viehättävin viinialue pienine kylineen. Alue ei ole pelkästään kaunis vaan siellä on myös erinomaisten viinin tuottajien lisäksi hyviä hedelmien, juustojen ja makkaroiden valmistajia. Alue kiertelee Adelaiden itärajaa pitkin, venyen aina pohoisessa lähes Barossa ja Eden Valleyhin ja etelässä McLaren Valeen. Adelaide Hills on siten Etelä-Australian suurin ja vanhin viinialue – ensinmäiset köynnökset istutettiin vuonna 1839. Saksalaisten uudisasukkaiden saapuminen Hahndorfin kylään kasvatti viininviljelyä alueella. Nykyisin viinitiloja on yli 50 ja rypäleiden kasvattajia noin 200, jotka takaavat arvostettujen rypäleiden tuotannon. Continue reading ”Etelä-Australian tuntemattomampi helmi – Adelaide Hills”

Resepteistä viis!

Avasin tänään rinnakaisblogin ’Resepteistä viis!’, minne tulee reseptejä joistakin blogissa mainituista ruuista. Niitä tilaisuuksia, kun juon viinin ilman ruokaa on hyvinkin harvassa. Jos joku mahdollisesti kiinnostuu kirjoituksen perusteella kokeilemaan, jotakin yhdistelmää, niin nyt sekin on helppoa, kun resepti on heti saatavilla.

Blogin reseptit eivät suurimmilta osilta ole omia vaan muunnoksia jo tunnetuista resepteistä. Myöskin siellä käsitellään, joitakin ruoka-aiheisia kirjoja, jos ja kun niitä kerkeää koluamaan tarpeeksi.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑