Pohjois-Rhône 2017: Dard & Ribo

Reissun toiseksi viimeisenä päivänä otimme taas suunnaksi A7-mottoritien ja Mercurolin kylän. Tälle aamulle olimme Sannan toiveesta saaneet sovittua visiitin alueen legendaariselle naturaalituottajalle Dard & Ribolle. Saavuimme vanhan maatilan pihaan, aivan muutaman sadan metrin päähän Yann Chaven tilasta, missä olimme vierailleet edellisenä päivänä. Astuimme suoraan sisään vajan puolelle, mistä löysimme toisen tilan miehistä, François Ribon. Hän ei hoida vierailuja vaan ohjasi meidät kellarin puolelle René-Jean Dardin luo. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Dard & Ribo”

Mainokset

Pohjois-Rhône 2017: Yann Chave

Reissun neljäntenä päivä otimme suunnaksi Mercurolin kylän Crozes-Hermitagessa. Olimme sopineet tapaamisen yhdelle alueen lupaavimmista tuottajista, Yann Chavelle. Jancis Robinson toteaa artikkelissaan, että Hermitagen kukkulan takana olevilta tasangoilta tulee yhä enemmän ja enemmän taitavia viinintekijöitä, jotka loihtivat hienostuneita viinejä Syrah’sta. Yann Chave on yksi heistä. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Yann Chave”

Pohjois-Rhône 2017: Thierry Allemand

Messujen jälkeen illallistimme paikallisessa bistrossa isäntämme Xavier Gerardin sekä muutaman hänen tuttavansa kanssa. Bistron alakerrassa messujen parhaimmasta tarjonnasta vastannut Guillaume Clusel yritti saada seuruettamme jäämään vielä muutamalle lasilliselle. Pitkän päivän uuvuttamina lähdimme kuitenkin kohti Condrieun keskustaa, koska seuraavana päivänä lähtisimme ajamaan aikaisin aamulla kohti Cornasta. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Thierry Allemand”

2007 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy

Isänpäivän kunniaksi oli syytä korkata jotain erityistä. Pohjois-Rhônen Syrah lukeutuu niihin, joten tarrasin 2011 Ranskan-reissun tilavierailulta hommattuun Domaine Gilles Bargen Côte-Rôtieen. Alueen viineistä löytyy vaan sitä jotain niin sykähdyttävän hienoa, mitä Syrah parhaimmillaan edustaa. Ne ovat mahdollisesti kaikista eleganteimpia ja viettelevimpiä viinejä maailmassa. Hienoimmat Côte-Rôtiet tarjoilevat pekonisia aromeja, vadelmaa, boysenmarjaa, pippurimyllyn tuoksua, maanläheisyyttä sekä kukkaisuutta. Useimmiten ne ovat keskitäyteläisiä tai täyteläisiä, ja niissä on nautinnollisen silkkinen tekstuuri sekä harmoninen makumaailma. Côte-Rôtien viinit eivät aina ole 100 % Syrah’ta vaan niihin saa käyttää peräti 20 % Viognieria, mikä korostaa viinin kukkaisuutta ja herkkyyttä. Continue reading ”2007 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy”

Champagne Charles Heidsieck

Marraskuussa tarjoitui mahdollisuus lähteä lyhyelle viikonloppuvisiitille Reimsiin. Tiukkaan suunnitellussa perjantaista sunnuntaihin kestävässä pikavisiitissä oli agendalla muutama pienempi tuottaja, yksi isoista nimistä sekä hieman putiikeissä pyöriskelyä unohtamatta ranskalaista gastronomiaa. Perjantaina koneen laskeuduttua Pariisin Charles de Gaullelle nappasimme laukut nopeasti ja suunnistimme suoraan vuokra-auton hakuun. Aikaa ei ollut tuhlattavana, koska puolentoista tunnin päästä oli tarkoitus olla Reimsissä tapaamassa Charles Heidieckin Brand Ambassadoria. Siis take-away burgerit nassuun ja nokka kohti valtatie A4:sta kohti! Continue reading ”Champagne Charles Heidsieck”

Weingut Odinstal

Heinäkuussa lähdin parin ystäväni kanssa muuttoreissulle Saksaan. Kun tavarat oli jätetty päätepisteeseen, oli aika suunnata viinitiloille. Yksi mieleenpainuvimmista oli Weingut Odinstal. Tila sijaitsee 350 metrin korkeudessa Pfalzin Wachenheimissä aivan keskellä metsää. GPS:kin meinasin lopettaa yhteistyön, kun lähdimme kipuamaan kinttupolkua kohti tiluksia.

weingutodinstal-1

Henselin perhe osti historiallisen kartanon vuonna 1996 ja palkkasivat Andreas Schumannin vuonna 2004 viinitekijäkseen. Tila on ollut luomua vuodesta 1980, mutta Andreaksen myötä se on muuttunut täysin biodynaamiseksi.

”Hienot viinit syntyvät aina luonnon kanssa, eikä sitä vastaan”,  www.odinstal.de

weingutodinstal-4

weingutodinstal-6

Vastassa ollut iloinen Andreas (kuvassa yllä) puhui erittäin omistautuneesti alueen eri maaperistä, preparaateista (kuvassa oikealla yhden peraparaatin valmistukseen tarvittava raaka-aine) ja luonnonmukaisuudesta. Häneltä tuntui löytyvän perustelu jokaiseen tehtyyn valintaan, koski se sitten ruiskutuksia, köynnösten hoitamista tai viinin valmistusta. He keräävät sadeveden altaisiin, poimivat nokkosia, kamomillaa sekä tammenkuorta, joista valmistetaan sadeveden kanssa preparaatteja, kunhan vesi on ensin dynamisoitu.

Vain 5 hehtaarin alalta löytyy neljä erilaista maaperää: basalt, muschelkalk, buntsandstein ja keuper, joista jokainen tuo viineihin oman vivahteensa. Myös normaalia korkeammalla sijaitsevien tarhojen mikroilmasto on viileämpi kuin laakson pohjalla, mutta rypäleet onnistuvat kuitenkin kypsymään rinteillä muiden paikallisten viljelijöiden epäilyksistä huolimatta.

weingutodinstal-7

Maistelut aloitettiin luonnollisesti kuohuvalla. Rieslingistä tehdystä ja pelkästään magnumpulloina saatava kupliva oli positiivinen yllätys. Perinteisellä metodilla valmistettu ja 15 kuukauden kruunukorkin alla pito olivat pyöristäneet viinin herkullisen raikkaaksi pakkaukseksi. Viinissä oli vielä muutama gramma sokeria jäljellä, mutta Adreas tahtoo kehittää kuohuvan rutikuivaan suuntaan. Vertailuksi tarjottu non-dosage –kokeiluversio osoitti, että oikeaan suuntaan oltiin menossa.

weingutodinstal-9

Jatkoimme Silvanerilla ja Weisser Burgunderilla eri maaperiin tutustumista, kunnes päästiin Rieslingien kimppuun. Viinit olivat puhtaita, rehellisiä ja ennen kaikkea herkullisia. Kaukana kikkailusta. Viinit vaativat dekantoimisen ja kaipaavat selvästi ruokaa kaverikseen. Loppuun Andreas tahtoi vielä tarjota ehdottomasti erikoisinta viiniä mitä eteeni on sattunut. Ampforoissa valmistettua Silvaneria, joka on kerätty minimal pruning –köynnöksistä (kuva alempana). Perusviinin sekaan oli laitettu vielä 40 kiloa rypäleitä sekaan antamaan lisää syvyyttä viiniin. Sangen harvinainen kuriositeetti, josta löytyi syvyyttä ja persoonaa vaikka muille jakaa.

weingutodinstal-10

Jos nyt ei juuri ole matkustamassa Saksaan, niin suuntaa hieman lähemmäksi.  Kööpenhaminassa on mahdollista maistella Odinstalin huiketa viinejä yli kymmenessä ravintolassa, joista esimerkiksi Noma on ottanut tilan viinit listalleen.

 

Domaine Pierre Gonon

Viime vuotisen Ranskan road-tripin aikana emme kerinneet käymään yhdenkään Saint Josephin tuottajan luona, joten nyt oli aika korjata virhe. Matkalta tarttunut 2009 Pierre Gonon Saint Joseph pyöritteli syksyllä sukat niin rullalle, ettei ollut epäselvää mitä tuottajaa pommittaisin ensimmäisenä sähköpostilla vierailua pyytäen.

gonon-rappuset-1

Onnistuin sopimaan visiitin tilalle vaikka muutamissa Rhone-oppaissa väitettiin, ettei vieraita oteta ja kielenä vain ranska, jonka oma osaaminen rajoittuu pyyntöön ’petite degustation?’. Yllätyksekseni vastassa ollut jatkuvasti naureskeleva Jean Gonon puhui erinomaista englantia.

”It has a postmodern entrance and then, bang!—you’re into the traditional old cellar, all in one short walk down a spiral staircase.” —John Livingstone-Learmonth, The Wines of the Northern Rhône

John kuvailee Pierre Gononin sisäänkäyntiä aika osuvasti yhdessä lempiviinikirjoistani. Tummassa ja viileässä holvikellarissa Jean kaatoi näytteitä useista tynnyreistä sekä muutamista pulloista viime vuosilta. Maistelu oli pitkä ja erittäin antoisa, etenkin kun hän kaivoi kellarista poskettoman hienon vanhemman Saint Joseph “Les Oliviers” blancin.

Maistelu aloitettiin luonnollisesti 2011 valkoisesta. Jean kaatoi kahdesta eri tynnyristä maistiaiset – ensimmäinen lasillinen oli ensimmäisenä kerätyistä rypäleistä tehty, toinen lasillinen kaksi viikkoa myöhemmin kerätyistä ja lopuksi vielä edellisenä päivänä tehty blendaus näiden kahden eri erän väliltä. Puhdas ja selkeä mineraalinen tuoksu jossa häivähdys sitruunaa ja hunajaa. Viini on kuin oppikirjasta – vähähappoinen viini onnistuu yhdistämään eleganssin ja notkeuden erittäin intensiivisen hedelmäisyyden ja valtavan monipuolisuuden kanssa. Eri laseista oli vaikea erottaa mitään suuria eroavaisuuksia, mutta lopullinen blendi oli ehdottomasti tasapainoisin.

gonon-avaa-pulloja

Punaisen kanssa jatkettiin samalla 2011 linjalla, mutta tällä kertaa erottavana tekijänä oli terroir. Aluksi lasiin tippui pipetistä graniittisessa maaperässä kasvaneista 15-25 vuotiasta köynnöksistä tehtyä viiniä. Rehti, hieman makea ja erittäin tyypilllinen suhteellisen tuhti Syrah. Seuraavana vuorossa oli yli 40 vuotta vanhat köynnökset, jotka olivat kasvaneet gneissisessä maaperässä. Viinin luonne muuttui totisemmaksi. Selvästi tiukempi suutuntuma, makean hedelmän tilalle tullut huomattavasti happamampi ja kuivempi tyyli ja ne tanniinit – pehmeät ja kypsät tanniit ovat muuttuuneet agressiiviksi ja suuta kuivattavaksi.

Jean vielä tahtoi osoittaa, kuinka suuria eroja on ollut muutamien viime vuosien välillä. Vuoden 2008 punainen Saint Joseph oli harvinaisen vaikea vuosi tarhoilla ja he joutuivat valitsemaan vain kelvolliset rypäleet. Tämän seurauksena saatiin vain puolet normaaliin vuoteen verrattuna. Se kannatti, koska viini oli erinomaisessa kunnossa vaikkakin sillä on enää muutama vuosi jäljellä. 2009 oli klassinen ja helppo vuosi ja siten uppoaa helposti isommallekin yleisölle. Erittäin hyvin kulauteltavissa jo nyt tai seuraavan 5-10 vuoden aikana, jolloin siihen on kehittynyt enemmän kompleksisuutta. Vuosi 2010 on tituleerattu paljon kunnioittamani Rhone-ekspertin Livingstone-Learmonth’n toimesta yhdeksi parhaista vuosikerroista 40 vuoteen. Ei siis yllätys, että Pierre Gononin 2010 Saint Joseph sopii paremmin viinin harrastelijoille kuin satunnaisille kulauttajille, kuten 2009. Runsas ja kompleksinen viini, missä on hieman korkeampi hapokkuus, runsaammat tanniinit ja huomattavasti parempi konsentraatio kuin edellisen vuoden pullotteessa. Kaikki pykälän verran isompaa.

gonon-pulloja

Visiitin lopussa keskustelu ajautui jossain vaiheessa siihen kuinka hyvin valkoiset Saint Josephit kestävät aikaa. Jean tokaisi vain, että ”uhmm just wait here a sec”. Hän palasi pullon kanssa, josta oli piilottanut vuosikerran. Meripihkan värinen valkkarii kätki moneen eri kerrokseen marmeladia, happamia hedelmiä, hunajaa sekä kevyen hapokkuuden. Täyteläinen maku oli hyvinkin intensiivinen ja erittäin pitkä. Oma ensimmäinen veikkaus vuodesta 1992 viinistä meni vain viidellä vuodella harhaan. Uskomaton kokemus, joka kulautettiin loppuun hartaudella altaan reunalla.

gonon-les-oliviers-1987

Nykyään Pierre Gononin tuotanto on 100 % luomua, mutta tarkoitus olisi siirtyä biodynaamiseen viljelyyn muutamien vuosien kuluessa. Kokonaisuudessa tarhoja löytyy 9 ha, josta 7 ha on Syrahia ja loput Marsannea ja Roussannea. Pohdinnassa on myös mitä he haluat tulevaisuudessa; panostaako laatuun vai laajentaako viljelysalaa. Vaa’assa painaa laajentumisen myötä tulevat ongelmat, kuten uuden työvoiman hankinta ja viinin laadun mahdollisen heikkeneminen, mutta isompi viljelysala tarkoittaa enemmän viiniä ja sen mukana suuremmat kassavirrat. Oli miten oli, kaiken kaikkiaan Pierre Gonon on leppoisa ja iloinen sekä erittäin laadukas että perinteinen tila, joka tulee varmasti pysymään Saint Josephin suunnannäyttäjänä vielä monia vuosia.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑