2011 Château de Ségriès Tavel Rosé

Kesäkuun alussa piipahdimme porukalla Provencessä, Ranskan rosén tuotannon kehdossa. Ei ole oikeastaan mitää muuta parempaa juotavaa kuin kylmä rosé kun loikoilee kumipatjan päällä altaassa – ehkä mahdollisesti pastis. Majapaikkamme oli vain kivenheiton päässä Etelä-Rhonen viinialueiden pääkapungista Avignonista, olimme siis lähes pakotettuja vierailemaan läheisillä viinialueilla. Ensimmäinen reissu suuntautui vähemmän tunnettujen Tavelin ja Liracin alueille.

Tavel sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Avignonista länteen eikä sieltä aja Châteauneuf-du-Papekaan kuin puolisen tuntia. Vajaan 1000 ha alueella tehdään ainoastaan roséta noin 60 tuottajan voimin, joista vain murto-osan tuotannosta kaikki on pelkästään roséta. Suurimmalla osalla tuottajista on tarhoja naapurikylässä Liracissa, jossa rosén lisäksi myös puna- ja valkoviinin tuotanto on sallittua. Ilmasto ja maaperä ovat hyvin samantyyppiset kuin hyvinkin kuuluisassa Châteauneuf-du-Papessa; on hyvin kuuma, tuulee paljon, maa on hiekkaista savea, jonka päällä on pyöreitä kiviä varaamassa lämpöä päivisin ja lämmittämässä öisin. Rypäleet ja viinintekokin on hyvin lähellä Papea – väri vain eri.

Viinin valinta Suomen päässä oli suhteellisen yksioikoinen – valikoimista löytyy vain kaksi Tavelin viiniä, joista laadukkaampi tuottaja valikoitui mukaan. Château de Ségriès omistaa vajaa 10 ha tiluksia ja heidän päämajansa sijaitsee Liracissa ja ovat tunnettuja korkeasta laatuisista viineistä. Omistaja alkoi 1930-luvulla parantamaan viiniensä laatua kunnes hänen viininsä saisivat korkeimman cru-luokituksen, joka vihdoin saavutettiin 1945.

Château de Ségriès Tavel on erittäin tyypillinen alueen viini. Väri on runsas roséksi, joka johtuu joskus jopa yli 40 tunnin uuttamisesta. Hyvin runsas tuoksu tarjoaa punaisia marjoja, kukkaisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Yllättävän pitkä ja täyteläinen maku tarjoaa runsaasti mansikkaa ja vadelmaa sekä mausteita. Suutuntuma on pyöreä ja makua kannattalee pitkään tuntuva alkoholi, joka on yks Tavelin viinien erikoispiirre. Niiden alkoholipitoisuudet voivat nousta helpostikin 14 %:iin tai sen yli.

Ei ehkä paras mahdollinen altaalla nautiskeluun, mutta ehdottomasta sopiva raikastamaan ja lämmittämään vielä hieman viileitä suomalaisia kesäiltoja. Parhaimmillaan jääkylmänä eli ampäri täyteeen jäitä, mukaan pari kaveria ja pala voimakasta brietä niin hyvä tulee.

Rosé on harvoin hyvää

Alkon valikoimasta löytyy reilut 20 eri roséta ja suurin osa niistä ei istu omaan suuhun, ei edes blandattuna. Paljon mainetta ja kunniaa kerännyt Torresin Santa Digna Rosé pitäisi olla monopolin paras vaihtoehto, mutta se muistuttaa aivan liikaa mummoni tekemää punaviinimarjamehua. Australian reissullakin tuli kulauteltua muutamien tuottajien roséita, mutta yksikään niistä eikä Santa Dignakaan ole saanut vakuutettua allekirjoittanutta rosén ystäväksi.

Maaliskuun puolessa välissä Suomeen saapui liuta portugalilaisia viinintuottajia esittelemään viinejään, mukana myös tuottaja Trás-os-Montes’ta, Valle Pradinhos. Monista mahtavista viineistä heidän hieman villit ja särmikkäät viinit erottuivat edukseen. Tilaisuuden päätyttyä Valle Pradinhosin edustaja ei tahtonut kantaa ylimääräisiä pulloja mukanaan hotellille vaan ystävällisesti ojensi muutaman pullon minun kangaskassiini.

Roséhan ei ole mikään hienojen tilaisuuksien juoma vaan parhaimmillaan kuumana päivänä hyvin kylmennettynä. Upea aurinkoinen kevätsää lähes pakotti avaamaan saadun rosépullon. Viini on valmistettu portviineistä tunnetuista Touriga Nacional ja Tinta Roriz rypäleistä. Kirsikanpunaisen viinin tuoksu on herkullisen hedelmäinen, missä on mansikan ja kirsikan aromeja. Maku seuraa hedelmäisyydessään tuoksua. Runsaasta ja avoimesta mauista voi erottaa juurikin metsämarjojen makua ja terävä hapokkuus tukee viiniä erinomaisesti. Tätä roséta olisi voinut lipitellä pidempääkin, etenkin Jamon Ibericon kanssa viini sointui upeasti. Suolainen kinkku korosti viinin marjaisuuden tuomaa makeutta! Tämä oli vain yksinkertaisesti hyvää. Mistähän herralle saataisin lisää hyvää roséta? Olen fani.