Pohjois-Rhône 2017: Le Mangevins ja 2011 Marc Sorrel Hermitage Le Gréal

Yann Chaven viinitilalla vierailun jälkeen lounastimme Tain l’Hermitagen kaupungissa. Ennen lounasta ehdimme kuitenkin hyvin piipahtaa kaupungin maineikkaassa viinikaupassa, La Compagnie de l’Hermitage -viinikaupassa. Puotia jo yli 30 vuotta pitänyt Georges Lelektsoglou on melkoinen persoona, enkä kuvailisi häntä ainakaan liian asiakaspalvelualttiiksi. Tosin hänen kauppansa valikoima ja tietämyksensä alueen viineistä on vailla vertaa. Continue reading ”Pohjois-Rhône 2017: Le Mangevins ja 2011 Marc Sorrel Hermitage Le Gréal”

Mainokset

NV Marc Hébrart Brut Rosé Premier Cru

Sain ensikosketukseni Marc Hébrartin samppanjoihin 2011 Ranskan reissullamme, kun matkakumppanimme Toni kertoi lähes koko alkumatkan tarinoita tästä uskomattoman hyvän hinta-laatusuhteen samppanjatuottajasta. Ei ollut epäilystäkään, että jättäisimme ko. tuottajan välistä. Épernaysta kun saapuu Mareuil-sur-Aÿn kylään, on Hebrartin talo heti Marne-joen ylittävän sillan jälkeen vasemmalla – aivan kylän toisen suuren samppanjatalon, Philipponnatin, naapurissa. Vastassa meitä oli sympaattinen noin viisikymppinen Jean-Paul Hébrart. Continue reading ”NV Marc Hébrart Brut Rosé Premier Cru”

Vuoden viimeinen tasting

Vuoden viimeisenä tastinginä pidimme jo lähes perinteisen joulun välipäivien tastingin Ranska Roadtrip 2011 -reissun poppoolla. Kilometrejä kertyi reissun aikana useampi tuhat ja pullojakin useita kymmeniä matkustajaa kohden. Reissussa emme ostaneet vain itsellemme pulloja vaan myös yhteisiä pulloja, joita nauttisimme tilaisuuden tullen kotiin palattuamme. Vielä viisi vuotta reissun jälkeen meillä on varastossa muutama puteli. Yksi näistä on heti ensimmäiseltä tilalta hankittu 2002 Marcel Deiss Altenberg de Bergheim Riesling Grand Cru. Continue reading ”Vuoden viimeinen tasting”

2001 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy

Viinibloggaajat kokoontuivat taas kerran yhteen viettämään pikkujouluja sokkopullojen muodossa. Yksi sokkopulloista oli sattuikin olemaan juuri blogissa esiintynyt Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy, mutta tällä kertaa vuodelta 2001. Tämä pullo on hankittu samaiselta reissuilta kuin vuoden 2007 pullo ja säilytetty koko ajan viinikaapissa, joten säilytyshistorian kanssa ei tarvitse spekuloida. Continue reading ”2001 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy”

2007 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy

Isänpäivän kunniaksi oli syytä korkata jotain erityistä. Pohjois-Rhônen Syrah lukeutuu niihin, joten tarrasin 2011 Ranskan-reissun tilavierailulta hommattuun Domaine Gilles Bargen Côte-Rôtieen. Alueen viineistä löytyy vaan sitä jotain niin sykähdyttävän hienoa, mitä Syrah parhaimmillaan edustaa. Ne ovat mahdollisesti kaikista eleganteimpia ja viettelevimpiä viinejä maailmassa. Hienoimmat Côte-Rôtiet tarjoilevat pekonisia aromeja, vadelmaa, boysenmarjaa, pippurimyllyn tuoksua, maanläheisyyttä sekä kukkaisuutta. Useimmiten ne ovat keskitäyteläisiä tai täyteläisiä, ja niissä on nautinnollisen silkkinen tekstuuri sekä harmoninen makumaailma. Côte-Rôtien viinit eivät aina ole 100 % Syrah’ta vaan niihin saa käyttää peräti 20 % Viognieria, mikä korostaa viinin kukkaisuutta ja herkkyyttä. Continue reading ”2007 Domaine Gilles Barge Côte-Rôtie Cuvée du Plessy”

1981 M. Chapoutier Rivesaltes

Ranskalaiset väkevöidyt viinit ovat oman kokemuksen mukaan olleet useimmiten nappiosumia. Ne on tehty portviinien tapaan katkaisemalla käyminen lisäämällä rypäleviinaa, jolloin kaikki sokeri ei ole kerennyt käymään alkoholiksi ja viini jää makeaksi. Erona portviineihin on alkoholin määrä; useimmissa Etelä-Ranskan makeissa vin doux naturel-viineissä on vain 16 % alkoholia, verrattuna portviinien 20 %:iin. Matalampi alkoholi tekee näistä hieman kevyempiä ja paremman dokabiliteetin omaavia kuin portviinit. Tietysti rypäleissä on myös eroa; punaiset on tehty Grenachesta ja valkoiset Muscatista.

chapoutier-rivesaltes-1981

1981 M. Chapoutier Rivesaltes on 100 % Grenache. Kuukauden maseraatio, jota seurasi kahden vuoden kypsytys suurissa tammitynnyreissä. Tumman punainen viini taittuu reunoista ruskeaan. Tuoksu on kehittynyt ja lempeä, missä kuivia hedelmiä, tummaa marjahilloa, suklaata ja paahteisuutta. Makupaletti on hyvässä vedossa, josta irtoaa makeaa rusinaisuutta ja tummaa suklaata. Noin 100 g/l jäännössokeri ei tahmaa suuta kiinni eikä sorru liialliseen siirappimaisuuteen. Hyvinkin kypsyneen vuosikerta portin tyylinen, mutta alhaisempi alkoholi tekee siitä kevyemmän. Erinomaisessa vedossa oleva puolen litran pullo lähte Chapoutierin omasta putiikista Tain l’Hermitagesta reilulla 11 eurolla, ja se kannattaa nauttia suklaafondantin tai hyvän sikarin kanssa.

2008 Domaine Viticole de la Ville de Colmar Pinot Gris Hengst

Harvemmin tulee annettua juomasuositusta seuraavan päivän kohmeloon ja vielä harvemmin viinin muodossa. Yleensä mehupohjainen drinkki toimii parhaiten tuomaan uutta valoa päivään ja poistamaan jomotuksen päästä. Tällä kertaa kuitenkin kyseessä on jo kahteen eri otteeseen hyväksi todettu herkku.

cave-colmar-pg-hengst-20071

2008 Domaine Viticole de la Ville de Colmar Pinot Gris Hengst on alsacelainen hieman makea pahan päivän pelastaja. Tuottaja on Colmarin viiniosuuskunta, jonka valikoimista löytyy hieman vajaa 60 eri viiniä ja siihen vielä vajaa kymmenen Eau-de-Vie’tä päälle. Muuten tuottajasta on erittäin vähän tietoa. Tuotanto on suurta, mutta hinnat pienet. Halvimmat pullot lähtee alle viiden euron ja tämän kertainen Grand Cru Pinot Gris kuuluu kalliimman pään tuotteisiin – pullo lähti tuottajan omilta viinifestreilta 12 eurolla!

Vaalean vetinen väri. Aromaattinen nokka tarjoilee hyvällä intensiteetillä mausteisuutta, kukkaisuutta ja sitrusaromeja. Hieman makea viini ei pääse kompastumaan lähes 14 % alkoholiin vaan porskuttaa hyvällä hapokkuudellaan jättäen suuhun trooppisen ja sitrumaisen jälkimaun. Jos jossain on dokabilitetti kohdillaan niin tässä se on. Tämä vaan kertakaikkisesti loppuu kesken.

colmar-festival

Jos eksyt elokuun viimeisenä viikonloppuna Alsaceen, käy ihmeessä tsekkaamassa Colmarin viiniosuuskunnan omat festarit. Tarjolla kaikki talon tuotokset, joita pääsee maistamaan eurolla muki ja tietysti pulloja myydään halukkaille mukaan.

Voi pyhä Jooseppi

Sillä aikaa kun Thalabertin metsästys on hyvää vauhtia käynnissä, otetaan käsittelyyn pohjois-Rhonen toisiksi suurin alue, Saint-Joseph. Pitkulainen apellaatio luikertelee Rhonen länsirannalla alkaen Tain l’Hermitagen kohdilta aina Côte Rôtien Ampuisiin saakka. 1956 alkunsa saaneen apellaation nimi viittaa Tournonin rinteillä sijatsevaan St-Josephin viinitarhaan ja alkuperäisenä ideana oli verrata muutaman Tournonin ympäristössä sijaitsevan ydinkylän viinejä joen toisella puolella sijatsevaan Crozes-Hermitageen. Parhaimmat St-Josephit omaavat erinomaisen ryhdin ja rungon, joka jättää naapurinsa kalkkiviivoille. Viinit ovat vain hieman erilaisia, mutta ratkaiseva ero löytyy tanniineista. Suurin osa St-Josephin  maaperästä on graniittia, joka soveltuu erinomaisesti Syrahille. Se luo viinehin terävät ja selkeät tanniinit. Graniittia ei riitä naapuriin saakka vaan se ulottuu itärannalla vain Hermitagen kukkulan länsiosaan saakka, josta on vielä kivenheitto Crozes-Hermitagen alueelle. Tanniinit antavat St-Josephin viineihin hieman ärsyttävän puolen, hedelmä voi olla rakeista, välillä myös kireää, mutta aromit ovat kuitenkin aina eloisia ja kerrostuneita – eivät koskaan yksitoikkoisia. Continue reading ”Voi pyhä Jooseppi”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑