2014 Alta Alella Bruant Cava Brut Nature

Alta Alellan vinkkuja on pyörinyt jo muutamaan otteeseen blogissa, mutta ei se mistä talo oikeasti tunnetaan, cavat, on jäänyt täysin huomioimatta. Todennäköisesti huono saatavuus ja omien pullojen puute on ollut pääasiallisena syynä. Nyt kuitenkin Alkon uutuuksiin listautui talon naturaali cava, joka lähti heti testiin. Continue reading ”2014 Alta Alella Bruant Cava Brut Nature”

Mainokset

ViiniExpon poimintoja

Viime viikolla järjestetty ViiniExpo tarjoili ammattilaispäivinä mielenkiintoisija herkkuja. Alta tulee löytymään joitakin omia poimintoja messujen tarjonnasta, tosin ilman mitään sen syvällisempiä analyyseja – enemmänkin ajatuksia ja fiiliksiä.

porcobrut

Maisteluiden alussa lasiin kaadettiin kuohuvaa punkkua. Zio Porco Wines’n taustalla häärii Winepunk Marco Zanetti muutaman kaverinsa kanssa. Kantavana ideana on ”IN MARZEMINO WE TRUST!!!” – toisin sanoen näyttää mihin kaikkeen Marzemino pystyy. Porcobrut oli ehdottomasti yksi friikeimmistä tuotoksista mihin vähän aikaan olen törmännyt. Ei ehkä sovi ihan aperitiiviksi, mutta pienen purtavan pieksee kuivat Lambruscot mennen tullen.

Agrapart Mineral.jpg

Agrapartin Minèral Extra-Brut on ehdottomasti paras samppis, mihin olen törmännyt vähään aikaan. Agrapartin linjasto oli muutenki väkevää suorittamista.

chateau-de-cayx-cahors

Malbecit ovat jäänet täysin varjoon vuosien aikana. Omaan suuhun eivät Argentiinan superlatiiviset hedelmäpommit istu lainkaan, mutta nähtävästi Cahors’sta ponnistaa potenttiaalisia kandidaatteja. Les Marches de Cayx oli talon lähtötason viini ja sortui liialliseen hedelmäisyyteen, missä taas kaksi kuvan vasemmalla olevaa tarjoilivat jo tiukempaa hedelmää ja ryhdikkäämpää runkoa.

godelia

Godelian Menciat olivat erittäin suun myötäisiä, mukavia uusia tuttavuuksia. Viernes on suomeksi perjantai, eikä ihan sattumalta. Hyvä hedelmäisyys ja rakenne – täydellinen perjantai-pullo.

heindrich-gabarinza

Viimeisenä laseihin kaadettiin Heinrichin Gabarinzoita vuosilta 2001 ja 2011. Aivan huikea viini lopettaa ViiniExpon virallinen osuus. Yhden tarhan sekoitus 60 % Zweigelt’a, 30 % Blaufrankischia ja 10 % Merlot’a. Tuore tapaus 2011 oli mukavasti juotavissa, mutta tiettyä kireyttä siitä luonnollisesti löytyi, kun taas 2001 oli päässyt huippuunsa; samettisin pehemä, kehittynyttä tummaa hedelmää ja pitkä hedelmäinen maku. Kummasti alkoi kyseinen vinkku kiinnostelemaan.

Weingut Odinstal

Heinäkuussa lähdin parin ystäväni kanssa muuttoreissulle Saksaan. Kun tavarat oli jätetty päätepisteeseen, oli aika suunnata viinitiloille. Yksi mieleenpainuvimmista oli Weingut Odinstal. Tila sijaitsee 350 metrin korkeudessa Pfalzin Wachenheimissä aivan keskellä metsää. GPS:kin meinasin lopettaa yhteistyön, kun lähdimme kipuamaan kinttupolkua kohti tiluksia.

weingutodinstal-1

Henselin perhe osti historiallisen kartanon vuonna 1996 ja palkkasivat Andreas Schumannin vuonna 2004 viinitekijäkseen. Tila on ollut luomua vuodesta 1980, mutta Andreaksen myötä se on muuttunut täysin biodynaamiseksi.

”Hienot viinit syntyvät aina luonnon kanssa, eikä sitä vastaan”,  www.odinstal.de

weingutodinstal-4

weingutodinstal-6

Vastassa ollut iloinen Andreas (kuvassa yllä) puhui erittäin omistautuneesti alueen eri maaperistä, preparaateista (kuvassa oikealla yhden peraparaatin valmistukseen tarvittava raaka-aine) ja luonnonmukaisuudesta. Häneltä tuntui löytyvän perustelu jokaiseen tehtyyn valintaan, koski se sitten ruiskutuksia, köynnösten hoitamista tai viinin valmistusta. He keräävät sadeveden altaisiin, poimivat nokkosia, kamomillaa sekä tammenkuorta, joista valmistetaan sadeveden kanssa preparaatteja, kunhan vesi on ensin dynamisoitu.

Vain 5 hehtaarin alalta löytyy neljä erilaista maaperää: basalt, muschelkalk, buntsandstein ja keuper, joista jokainen tuo viineihin oman vivahteensa. Myös normaalia korkeammalla sijaitsevien tarhojen mikroilmasto on viileämpi kuin laakson pohjalla, mutta rypäleet onnistuvat kuitenkin kypsymään rinteillä muiden paikallisten viljelijöiden epäilyksistä huolimatta.

weingutodinstal-7

Maistelut aloitettiin luonnollisesti kuohuvalla. Rieslingistä tehdystä ja pelkästään magnumpulloina saatava kupliva oli positiivinen yllätys. Perinteisellä metodilla valmistettu ja 15 kuukauden kruunukorkin alla pito olivat pyöristäneet viinin herkullisen raikkaaksi pakkaukseksi. Viinissä oli vielä muutama gramma sokeria jäljellä, mutta Adreas tahtoo kehittää kuohuvan rutikuivaan suuntaan. Vertailuksi tarjottu non-dosage –kokeiluversio osoitti, että oikeaan suuntaan oltiin menossa.

weingutodinstal-9

Jatkoimme Silvanerilla ja Weisser Burgunderilla eri maaperiin tutustumista, kunnes päästiin Rieslingien kimppuun. Viinit olivat puhtaita, rehellisiä ja ennen kaikkea herkullisia. Kaukana kikkailusta. Viinit vaativat dekantoimisen ja kaipaavat selvästi ruokaa kaverikseen. Loppuun Andreas tahtoi vielä tarjota ehdottomasti erikoisinta viiniä mitä eteeni on sattunut. Ampforoissa valmistettua Silvaneria, joka on kerätty minimal pruning –köynnöksistä (kuva alempana). Perusviinin sekaan oli laitettu vielä 40 kiloa rypäleitä sekaan antamaan lisää syvyyttä viiniin. Sangen harvinainen kuriositeetti, josta löytyi syvyyttä ja persoonaa vaikka muille jakaa.

weingutodinstal-10

Jos nyt ei juuri ole matkustamassa Saksaan, niin suuntaa hieman lähemmäksi.  Kööpenhaminassa on mahdollista maistella Odinstalin huiketa viinejä yli kymmenessä ravintolassa, joista esimerkiksi Noma on ottanut tilan viinit listalleen.

 

Gardaa, Maremmaa, Rhônea ja loraus porttia.

Jyrki Tsutsunen vieraillessaan ViiniTV:ssä totesi jakson lopppuun: ”Mitä parempaa voi olla kuin hyvät frendit, hyvä safka ja hyvä viini? ”. Tätä filosofiaa noudattaa myös Rypäleistä viis ja sai vieraakseen muutaman janoisen ystävän.

Kunhan kovimpaan janoon oli saatu kumottua jokseekin mitään sanomaton, mutta kivan raikas Vouvray’n Tête de Cuvée Brut, pöytään tarjoiltiin pestorisottoa ja kahta eri valkoista Garda-järven seuduilta. Cantina di Custosan Pinot Grigio Garda oli suoraan flashback teinivuosille. Todella äkäinen isku perry-siideriä. Tätä kun nuuhki tuli vaan mieleen kamat esanssisiiderit, mitä on joskus väkipakolla nielemään humalanhakuisena kun kaikki muu oli loppu. Maku seurasi hajua, mutta sitrusten aromit ja raikas hapokkuus pelasti tämän keittiön lavuaarilta. Etenkin risoton seuralaisena tältä olisi toivonut hieman enemmän hapokkuuta,  jotta se ei olisi jäänyt niin kovasti rasvaisen risoton jalkoihin. Continue reading ”Gardaa, Maremmaa, Rhônea ja loraus porttia.”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑