2011 Travaglini Gattinara

2015 syksyllä Pullon henki -blogin Katri ja Heikki keksivät mainion idean viinibloggareiden yhteispostauksesta. Idea on ollut sen verran hyvä, että myös olutblogit nappasivat siitä kiinni ja ovat tehneet kaiketi useamman yhteispostauksen kuin viinibloggarit. Nyt otetaan kaulaa hieman kiinni. Idea on siis seuraava: kaikki halukkaat viinibloggarit maistavat saman Alkon viinin ja kirjoittavat siitä omanlaisensa kuvauksen ja arvion. Continue reading ”2011 Travaglini Gattinara”

Mainokset

2013 Fontodi Chianti Classico

Viikon alussa viinihammasta kolotti tajuttomasti viinillisesti kuivan viikonlopun jäljiltä. Punaista sen pitäisi olla, muttei mitään tuhtia tai ikääntynyttä. Silmät osuivat viinikellari.com lähettämään 2013 Fontodi Chianti Classico näytepulloon. Chianti Classicot ovat erinomaisia viinimaailman moniottelijoita. Ne ovat erittäin ruokaystävällisiä eikä niiden siemailu sellaisenaan tuota pahemmin ongelmia. Continue reading ”2013 Fontodi Chianti Classico”

1996 Querciabella Camartina

Toscanan viinit ovat aina ja tulevat aivan varmasti aina nauttimaan tietynlaista spesiaalia statusta omassa viiniharrastuksessani. Oikeastaan koko homma lähti käyntiin Chianti Classicoiden maistelemisesta eikä ne vieläkään reilun 7 vuoden jälkeen ole alkaneet maistumaan puulta. Supertoscanalaiset tulivat kuvioihin vasta muutama vuosi myöhemmin. Supertoscanalaisia on periaatteessa kolmenlaisia: 100 % Sangiovesejä, Sangiovesen ja muiden – yleensä ranskalaisten – rypäleiden sekoitteita sekä sitten ihan puhtaasti ilman Sangioveseä, kuten esim. Bordeaux-blendiä. Kuitenki yhteistä kaikille on, että ne yleensä saavat vähintäänkin kohtuullisen tammikylvyn ja kylkeen lätkäistään muhkea hintalappu. eBay.de’sta napsahti talvella koriin Querciabellan supertoscanalainen Camartina, onneksi ei kuitenkaan markkinahintaan. Continue reading ”1996 Querciabella Camartina”

2005 Prunotto Barolo

Välillä viinikellarista tuppaa osumaan silmään jokin pullo mikä on vähän vahingossa päässyt unohtumaan sinne. Tällä kertaa silmään osui viisi ja puoli vuotta sitten Siljan Tax-Freesta ostettu 2005 Prunotto Barolo. Pullon todennäiköisemmin valikoitunut ostoskoriin suht halvan hintansa (noin 25€) ja koska se on Baroloa. Ainakin tuohon aikaan Barolot ja Brunellot olivat nostettu aivan omiin korkeuksiinsa. Continue reading ”2005 Prunotto Barolo”

2011 Castello di Monsanto Chianti Classico Riserva

Vaikka viiniharrastuksen alkutaipaileilla Chianteja tuli juotua enemmän kuin tarpeeksi, niin ei niistä yksikään koskaan päätynyt blogiin saakka. Chianti Classicot ovat edelleenkin lähellä sydäntäni ja niitä tulee korkkailtua niin arkena kuin juhlatilaisuuksissa – omissa kolmekymppisissä korkkasin Querciabellan 3 litran tuplamagmumin. Tällä kertaa testissä täysin tuntematon talo, josta toivottavasti ei löydy jälkiä Roundup’sta. Continue reading ”2011 Castello di Monsanto Chianti Classico Riserva”

2012 Planeta Cerasuolo di Vittoria ’Dorilli’

Joulun alla tuli tilailtua isompikin kasa italialaisia vinkkuja joulupöytään. Niistä näin ohimmennen pakko mainita, että suomalaisten jouluherkkujen kanssa ehdottomasti parhaiten toimivat Etna Biancot ja Rossot, mutta ei niistä sen enempää. Muiden pullojen lomassa saapui Planetan kiillotettu versio heidän Cerasuolo di Vittoriastaan. Cerasuolo di Vittoria on aikaisemminkin vilahtanut blogissa, kuten myös tuottaja Planeta. Planetan perus Cerasuolo on kerännyt muutamilta bloggareilta kehuja ja vielä kun Gambero Rosso antanut viinille täydet Tre Bicchieri, niin odotukset olivat suht’ korkealla. Continue reading ”2012 Planeta Cerasuolo di Vittoria ’Dorilli’”

1996 Castello di Ama Chianti Classico

Castello di Ama kuuluu Chianti Classicon alueen ehdottomaan kärkikastiin. Perustason Chianti Classicosta saa pulittaa lähes 30 euroa, mutta heidän yhden tarhan viineistä Vigneto La Casucciasta tai Vigneto Bellavistasta saa pulittaa vielä satasen lisää. 130 euron hintalapulla ne lukeutuvat kalleimpiin Chianti Classicoihin, mutta mitä arvosteluihin tulee, eivät ne hinta/laatu-suhteesta parjaa. Mielenkiintoiseksi tämän kertaisen korkkailun teki se, että Elämän pienet ilot oli blogannut 2007 pulloitteesta ja toivonut sille kylliksi aikaa kellarissa ja CellarTrackerissä jenkit vinkuvat kuinka muutama vuotta nuoremmat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Continue reading ”1996 Castello di Ama Chianti Classico”

ViiniExpon poimintoja

Viime viikolla järjestetty ViiniExpo tarjoili ammattilaispäivinä mielenkiintoisija herkkuja. Alta tulee löytymään joitakin omia poimintoja messujen tarjonnasta, tosin ilman mitään sen syvällisempiä analyyseja – enemmänkin ajatuksia ja fiiliksiä.

porcobrut

Maisteluiden alussa lasiin kaadettiin kuohuvaa punkkua. Zio Porco Wines’n taustalla häärii Winepunk Marco Zanetti muutaman kaverinsa kanssa. Kantavana ideana on ”IN MARZEMINO WE TRUST!!!” – toisin sanoen näyttää mihin kaikkeen Marzemino pystyy. Porcobrut oli ehdottomasti yksi friikeimmistä tuotoksista mihin vähän aikaan olen törmännyt. Ei ehkä sovi ihan aperitiiviksi, mutta pienen purtavan pieksee kuivat Lambruscot mennen tullen.

Agrapart Mineral.jpg

Agrapartin Minèral Extra-Brut on ehdottomasti paras samppis, mihin olen törmännyt vähään aikaan. Agrapartin linjasto oli muutenki väkevää suorittamista.

chateau-de-cayx-cahors

Malbecit ovat jäänet täysin varjoon vuosien aikana. Omaan suuhun eivät Argentiinan superlatiiviset hedelmäpommit istu lainkaan, mutta nähtävästi Cahors’sta ponnistaa potenttiaalisia kandidaatteja. Les Marches de Cayx oli talon lähtötason viini ja sortui liialliseen hedelmäisyyteen, missä taas kaksi kuvan vasemmalla olevaa tarjoilivat jo tiukempaa hedelmää ja ryhdikkäämpää runkoa.

godelia

Godelian Menciat olivat erittäin suun myötäisiä, mukavia uusia tuttavuuksia. Viernes on suomeksi perjantai, eikä ihan sattumalta. Hyvä hedelmäisyys ja rakenne – täydellinen perjantai-pullo.

heindrich-gabarinza

Viimeisenä laseihin kaadettiin Heinrichin Gabarinzoita vuosilta 2001 ja 2011. Aivan huikea viini lopettaa ViiniExpon virallinen osuus. Yhden tarhan sekoitus 60 % Zweigelt’a, 30 % Blaufrankischia ja 10 % Merlot’a. Tuore tapaus 2011 oli mukavasti juotavissa, mutta tiettyä kireyttä siitä luonnollisesti löytyi, kun taas 2001 oli päässyt huippuunsa; samettisin pehemä, kehittynyttä tummaa hedelmää ja pitkä hedelmäinen maku. Kummasti alkoi kyseinen vinkku kiinnostelemaan.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑