Lopez de Heredia -tasting

Viime aikoina on flunssa painanut päälle, mutta kuitenkin muutama viikko sitten onnistuimme muutaman viininiilon – mm. Copatinton Teemun, Elämän pienet ilot Ilben sekä Mr #todayivebeenmostlydrinking Tonin – kanssa järjestämään eeppisen Lopez de Heredia -tastingin, missä päätähtenä olivat 1960-luvun punaiset Gran Reservat. Illan kattaukseen oltii kaivettu osallistujien kellareista valkoiset 1993 Viña Gravonia ja 1999 Viña Tondonia Blanco Reserva sekä punaiset 1961, 1964 ja 1985 Viña Tondonia Gran Reserva ja yleisesti huippuvuoden 1981 Viña Tondonia Reserva. Continue reading ”Lopez de Heredia -tasting”

Mainokset

2001 La Rioja Alta Gran Reserva 904

Meidän taloudessa on kesällä kovassa huudossa vain muutama vuosi sitten markettien hyllyille saapuneet Iberico-porsaan secreto ja presa. Molemmat palat ovat rasvaisia ja maultaan niin intensiivisiä, ettei ole uskoa kuinka syntysen hyvää possu voi olla. Käsiin oli pakko saada presaa, jota ei meinannut oikein löytyä, kunnes – kiitos Familian erinomaisen some-asiakaspalvelun – vihdoin löytyi kauppa mistä sitä sai. Presa on rasvainen, intensiivisen makuinen sekä se on hyvä jättää pinkiksi, joten viiniltä vaadittaisiin hyvää runkoa ja maun syvyyttä. Hetken pähkäiltyä ruuan alashuuhtojaksi valikoitui 2001 La Rioja Alta Gran Reserva 904.

Continue reading ”2001 La Rioja Alta Gran Reserva 904”

2013 Can Ràfols Dels Caus Terraprima Blanco

Can Ràfols Dels Caus’n talo säväytti kovasti jo ensimäisellä kerralla El Cellar Can Rocassa, mutta kun talon linjastoon pääsi tutustumaan 2014 ViiniExpossa talon erittäin viehättävän Export Mangerin johdolla, olin myytä miestä. Tila sijaitsee Katalonian Garraf Massif’n ylängöllä, missä iltasella elohopea tippuu suotuisan alhaiseksi kuumimpinakin päivinä, joten rypäleiden kypsyydestä eikä hapokkuudesta pitäisi olla huolissaan. Can Ràfols Dels Caus on lähtenyt myös ennakkoluulottomasti kasvattamaan alueelle erikoisia rypäleitä ja, kuten blogissa aiemmin mainittu, hyvällä tuloksella. Continue reading ”2013 Can Ràfols Dels Caus Terraprima Blanco”

2011 Alta Alella Orbus

Muutaman vuoden takaiselta Alta Alellan visiitiltä oli siskon avokille jäänyt kaappiin pölyttymään yksi tuliaisvinkku, mikä päätettiin korkata T-luupihvien seuraksi. Jos talo ei ole ennestään tuttu, kannatta lukaista vanhempi postaus talosta. Niille jotka eivät jaksa lukaista vanhempaa postausta kerrottakoon, että kyseessä on aivan Barcelonan läheisyydessä, noin 2 km Välimerestä oleva luomu/nautraali 17 ha tila, joka tuottaa viinejä aina kuohuvasta makeisiin. Continue reading ”2011 Alta Alella Orbus”

ViiniExpon poimintoja

Viime viikolla järjestetty ViiniExpo tarjoili ammattilaispäivinä mielenkiintoisija herkkuja. Alta tulee löytymään joitakin omia poimintoja messujen tarjonnasta, tosin ilman mitään sen syvällisempiä analyyseja – enemmänkin ajatuksia ja fiiliksiä.

porcobrut

Maisteluiden alussa lasiin kaadettiin kuohuvaa punkkua. Zio Porco Wines’n taustalla häärii Winepunk Marco Zanetti muutaman kaverinsa kanssa. Kantavana ideana on ”IN MARZEMINO WE TRUST!!!” – toisin sanoen näyttää mihin kaikkeen Marzemino pystyy. Porcobrut oli ehdottomasti yksi friikeimmistä tuotoksista mihin vähän aikaan olen törmännyt. Ei ehkä sovi ihan aperitiiviksi, mutta pienen purtavan pieksee kuivat Lambruscot mennen tullen.

Agrapart Mineral.jpg

Agrapartin Minèral Extra-Brut on ehdottomasti paras samppis, mihin olen törmännyt vähään aikaan. Agrapartin linjasto oli muutenki väkevää suorittamista.

chateau-de-cayx-cahors

Malbecit ovat jäänet täysin varjoon vuosien aikana. Omaan suuhun eivät Argentiinan superlatiiviset hedelmäpommit istu lainkaan, mutta nähtävästi Cahors’sta ponnistaa potenttiaalisia kandidaatteja. Les Marches de Cayx oli talon lähtötason viini ja sortui liialliseen hedelmäisyyteen, missä taas kaksi kuvan vasemmalla olevaa tarjoilivat jo tiukempaa hedelmää ja ryhdikkäämpää runkoa.

godelia

Godelian Menciat olivat erittäin suun myötäisiä, mukavia uusia tuttavuuksia. Viernes on suomeksi perjantai, eikä ihan sattumalta. Hyvä hedelmäisyys ja rakenne – täydellinen perjantai-pullo.

heindrich-gabarinza

Viimeisenä laseihin kaadettiin Heinrichin Gabarinzoita vuosilta 2001 ja 2011. Aivan huikea viini lopettaa ViiniExpon virallinen osuus. Yhden tarhan sekoitus 60 % Zweigelt’a, 30 % Blaufrankischia ja 10 % Merlot’a. Tuore tapaus 2011 oli mukavasti juotavissa, mutta tiettyä kireyttä siitä luonnollisesti löytyi, kun taas 2001 oli päässyt huippuunsa; samettisin pehemä, kehittynyttä tummaa hedelmää ja pitkä hedelmäinen maku. Kummasti alkoi kyseinen vinkku kiinnostelemaan.

Viinibloggareiden illallinen: 2010 Totem Wines Ibizkus

Omaksi viiniksi viinibloggareiden illalliselle valikoitui ibizalainen Totem Wines’n Ibizkus. Voit käydä lukemassa illallisketjun ensimmäisen postauksen Women Men Winen sivuilta, jossa myös illan menu on esiteltynä. Pullo valikoitui mukaan täysin sen omaperäisen alkuperän vuoksi. Viini on tehty 40-60 vuotta vanhojen köynnösten käsin kerätyistä ja valikoiduista rypäleistä.

SAMSUNG CSC

2010 Totem Wines Ibizkus on 100 % Monastrell Ibizan eteläosasta. Viini on hyvin tumman purppuran värinen. Aluksi tuoksussa on erittäin vahvaa kynsilakanpoistoainetta, joka ei kyllä suoraan sanoen miellytä lainkaan. Onneksi se hälvenee, kun viinin antaa istua lasissa. Kynsilakanpoistoaineen takaa nousee tumma marjaisuus, luumua ja mausteisuutta. Paletilla täyteläisessä ja pehmeässä viinissä ei ole pahemmin tanniineja, mutta hyvä hapokkuus ja hennosti lämmittävä 13,5 % alkoholi. Tumma hedelmäisyys jatkuu paletilla. Ei mitenkään liian kompleksinen tapaus, joka jättää pitkän mausteisen jälkimaun. Omasta mielestä toimi erinomaisesti Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa.

Seuraavana viininä possun kanssa oli Copatinton herkullinen 2009 Dominio de Pingus ѱ Psi, josta voit lukea täältä.

Kolmen tähden viinejä

Kasasimme kaverin kanssa kasaan viinejä mitä oli tarjoiltu viime vuoden puolella maailman parhaissa ravintoissa ja näille suomalaiset vastineet. Viineiksi valikoituvait Mugaritzin Cantabrian meren sardan kanssa tarjoiltu 2011 Dominio Do Bibei Lapola, El Celler de Can Rocassa klassikko-meriantura-annoksen kanssa tarjoiltu 2008 Can Ràfols dels Caus El Rocallís ja aiemmin blogissa esitelty Fat Duckin the BFG:n seuralainen 2011 Alta Alella Dolc Mataro.

3 tahden viinit.jpg

Dominio Do Bibei tulee tällä hetkellä Espanjan kuumimmalta alueelta, ei lämpötilallisesti kuitenkaan, nimittäin Ribeira Sacrasta. Luoteis-Espanjanssa, siinä aivan Portugalin yläpuolella sijaitsee kovia kokenut alue, joka on kuin uudelleen syntynyt. Vanhoja terasseja on alettu kunnostamaan, uusia tarhoja rakentamaan ja omalatuisia viiniä puskemaan markkinoille. Alueen päälajikkeita ovat punainen Mencía sekä valkoiset Albariño ja Godello. Mencíaa viljellään Ribeira Sacran naapurissa Bierzossa, jossa siitä tuotetaan tumman täyteläisiä, tuhteja viinejä, kun taas Ribeira Sacran Mencíat ovat kevyempiä ja hapokkaampia, muistuttaen hieman Burgundin Pinot Noireja. Valkoisten osalta myöskään vertaus Burgundiin ole kaukana.

2011 Dominio Do Bibei Lapola on sekoitus Godelloa (70 %), Albariñoa (20 %) ja Doña Blancaa (10 %) Bibein laaksosta. Suurin osa viinistä on käynyt ja levännyt sakkojen päällä 15 kuukautta suurissa tammitynnyreissä, joista olivat 20 % uusia, mutta 15 % viinistä on käynyt sakkojen kanssa Nomblot-tankeissa eli ns. ”sementtimunissa”. Vaalean kellertävä viinin puhdas, mutta hieman hento tuoksu tarjoilee kypsää päärynää, sitrusta, kukkaisuutta ja sakkakypsytyksen mukana tuomaa hiivaisuutta ja paahteisuutta. Paletilla keskitäyteläinen viini raikas, auki ja moniulotteinen. Aprikoosia, sitruksien kuorta ja voimaisuutta – todella vahvat Burgundi-vibat! Erittäin väkevä esitys talon lähtötason viiniltä, jonka asiosta Ribeira Sacraan haluaa ehdottomasti tutustua paremmin. (14€ ideavinos)

daltony kuhaa.jpg

2008 Can Ràfols dels Caus El Rocallís on 100 % Incrocio Manzoni Katalonian Garraf Massif’n rinteiltä, noin 40 km Barcelonasta lounaaseen. Incrocio Manzoni on italialaisen Luigi Marzonin kehittämä joukko rypälelajikkeita, joista Manzoni bianco tai Incrocio Manzoni 6.0.13 on Rieslingin ja Pinot Blancin risteytys. Kullan kellertävä viini alussa tuoksuu erittäin tammiselle, joka onneksi hälvenee tunnin dekantoinnilla siedettäviin mittoihin. Runsaassa tuoksussa on kypsää omenaa ja tuhtia sitrusta, hunajaa sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Paletilla kuiva, runsas ja hieman öljyinen, mutta hyvän hapokkuuden ansiosta raikas, mistä erottaa omenahilloa, voita, appelsiinia ja mausteista tammen paahteisuutta. Moniulotteinen ja pitkä jälkimaku. Erinomaista nyt, mutta varmasti toimii vielä vuosienkin saatossa hyvin. Aivan uskomaton kombo dalTonyn meriantura-version (kuva yllä) kanssa.  (uusin vuosikerta 27€ ideavinos)

El Celler de Can Roca

Kesän alun Espanjan reissun kohokohta ei ollut aikaisemmin mainittu Alta Alella vaan Gironan ja koko Katalonian ylpeyden aihe – el Celler de Can Roca! Kun kesän reissukohde oli varmistunut vuoden vaihteessa, varasin saman tien pöydän seurueellemme sillä hetkellä maailman toiseksi parhaasta ravintolasta. Tanskalainen Noma oli hallinnut kaksi vuotta peräkkäin ykköspaikkaa, kunnes (mahdollisesti) huhtikuinen vatsatautiepisodi tiputti sen kakkoseksi ja Rocan veljesten ravintola nousi ensimmäistä kertaa ykkössijalle. Reilu vuoden takainen Noma-visiitti on vielä edelleen hyvin mielessä, joten on melkoinen tuuri päästä jo toistamiseen kokemaan, mitä maailman parhaalla ravintolalla on tarjota.

02

Ravintola ei ole mikään uusi ilmestys maailman parhaiden ravintoloiden listalla. Se on keikkunut jo Top 50:ssä kahdeksan vuotta, joista 2011 ja 2012 se oli kakkosena heti Noman jälkeen. Perheomisteinen Can Roca on tarjoillut katalonialaista ja modernia espanjalaista ruokaa jo vuodesta 1986. Taustalla häärivät kolme veljestä, joista vanhin Joan on keittiömestari, Joseph toimii sommelierina ja nuorin Jordi vastaa puolestaan jälkiruuista.

03

Tunnelma saapuessamme oli erittäin rauhallinen ja hillitty. Istuimme pöydässä kuin olisimme ensimmäistä kertaa ravintolassa ja ihmettelisimme mitä seuraavaksi tapahtuu. Pöydät olivat katettu hyvin yksinkertaisesti; kolme kiveä keskellä pöytää. Tunnelma lämpeni, kun pöydät alkoivat täyttyä ja hälinä kasvoi pikku hiljaa.

04

El Cellar de Can Rocan yksi erikoispiirre on lähes äänettömät ja huomaamattomat tarjoilijat. Hovimestarin kertoessa meille illan kuvioista, oli pöytään ilmestynyt kaikille lasilliset cavaa. Spektaakkeli alkoi.

Ennen kuin päästiin virallisen klassikkomenun kimppuun, keittiöstä kannettiin toinen toistaan upeampia kulinaarinisia taidonnäytteitä. Pöytään asetettiin paperinen maapallo..

05

.. josta paljastui viisi pientä suupalaa edustaen eri maiden keittiöitä; Japani, Peru, Meksiko, Marokko ja Kiina.

06

Maapalloa seurasi oliivipuu-bonsai, josta jokainen sai poimia karamellisoitua oliiveja. Uskomaton yhdistelmä makeaa, suolaista ja rapeaa – oliivit olivat nimittäin täytetty anjoviksilla.

07

Kolmantena amusena oli rapeaa rapua; taskuravuista, katkaravuista ja merilevästä valmistettu lastu. Rapea sipsi suli suuhun, jättäen merellisen ja suolasen maun.

08

Tätä seurasi herkkusienimunakas, muttei siinä normaalissa muodossaan vaan lusikan päällä. ”Munakas” poksahti suuhun ja kermainen ja täyteläinen maku oli juuri sitä mitä sen odottikin olevan.

09

Valkoinen tryffelibriossi oli omia ehdottomia suosikkeja. Ei pelkästään se pehmeä taivaallinen koostumus vaan myös briossin sisällä ollut tryffelikreemi räjäytti tajunnan.

Vaikea uskoa, että emme olleet vielä edes päässeet itse menun kimppuun.

10

Ensimmäinen ruokalaji yhdisteli taidokkaasti taas makeaa ja suolaista. Talon klassikko – omena timbaali, hanhen maksaa ja vaniljakreemiä. Ensimmäinen suullinen veti jokaisen ruokailija hiljaiseksi. Muutama taisi liikuttuakin hieman. Täydellinen makujen harmonia. Ei ihme, että annos kuuluu talon klassikoiden joukkoon.

10w

Viiniksi oli valittu Bodegas Bentomiz’n Ariyana Seco 2011. Kuiva, raikas ja aromikas Moscatel de Alejandria Malgasta.

11

Ankan maksaa seurasi kolmen merellisen annoksen suora: ensimmäisenä tarjoiltiin kalmari parmentier savustetun paprikan ja kalmariliemen kanssa. Kaukana kumisesta kalmarista. Kevyttä ja helppoa pureskeltavaa, erittäin intensiivinen.

Magnumista kaadettii laseihin Bodegas Valdesil Valdeorras Pedrouzos 2007. Godellosta valmistettu kuiva valkoinen Galiciasta, joka toimii täydellisesti merenelävien kanssa. Elegantti, runsas, jossa mukana sitrusta, päärynää ja kukkaisuutta.

12

Seuraavan ruokalaji olikin klassikko: merianturaa oliiviöljyssä vihreän oliivin, pinjansiemenen, appelsiinin, bergamotin ja fenkolin kanssa. Täydellisesti grillattu kala sai uusia ulottuvuuksia siirtyessä yhdestä mausta toiseen. Espanjalaisia makuja parhaimmillaan.

12w

Kaveriksi tarjoiltiin lähialueen Penedesistä tulevan Can Ràfols dels Caus El Rocallís. Valmistettu Incrocio Manzoni -lajikkeesta, joka on italialainen Pinot Blancin ja Rieslingin risteytys. Hunajaan taittuva väri, intensiivinen omenainen tuoksu, hapokas ja hieman kitkerä jälkimaku. Erinomainen balanssi.

13

Viimeinen meriteemainen ruokalaji oli keltajuovamulloa, kalalientä, peruna gnocchia, appelsiinia, kirveliä ja sahramia. Kevyt kala sai seurakseen erittäin voimakkaan soosin, johon oli käytetty kalan ruotoja. Mieleen tuli edellisenä kesänä Marseillessa nautittu bouillabbaisse.

13w

Keltajuovamullon seuraksi tarjoiltiin illan mielenkiintoisin tapaus. Punaviini Ibizalta. En ollut tiennytkään, että saarella valmistetaan viiniä, mutta tämä Monastrel-lajikeviini toimi erinomaisesti kalan kanssa. Vaikka ruokana oli vaaleaa kalaa niin sen voimakas kastike pärjäsi hyvin punaviinin rinnalla. Pehmeä, täyteläinen ja tasapainoinen paketti.

14

Vihdoin lihaa! Iberian juottopossua, melonia, appelsiinia ja punajuurta. Pitkään sous videssä haudutettua possua, kunnes ennen tarjoilua laitettu erittäin kuumaan uuniin nahan rapeuttamiseksi. Melonista ja punajuuresta tehdyt raikkaat lisukkeet leikkasivat taivaallisen possun rasvaisuutta. Anthony Bourdain varmaan tappaisi tämän vuoksi.

14w

Possun kaveriksi oli valikoitunut punainen hieman Gironan pohjoispuolelta tuleva Terra Remotan Camino 2010. Viini on sekoite Syrahia, Grenachea, Cabernet Sauvignonia ja Tempranilloa. Silkkiset tanniinit, hillomaista punaista hedelmää, tammea ja raikas hapokkuus. Kuin sekoitus Burgundia ja modernia Riojaa – samaa mitä talokin edustaa; ranskalaiset omistajat Espanjan maaperällä.

15

Rasvaisen possun jälkeen kaipasi jotain freesiä ja sitähän Can Roca tarjoili, ensimmäisenä jälkkärinä oli sitruunapilvi. Sitruunaa oli käytetty kompottiin, sokerileivokseen ja granitaan, jonka lisäksi mukana oli bergamontkreemiä ja madeleine-jäätelöä. Paras jälkiruoka mitä olin suuhuni laittanut.

15w

Vielä, kun kyytipojaksi kaadettiin erittäin hapokas ja sopivan makea Weingut Emrich-Schonleberin Monzinger Halenberg Riesling Spätlese niin täydellisempää jälkiruokaa ei olisi voinut kuvitella. Hillomainen sitruksinen Rieslingin aromi raikkaalla hapokkuudella sointui täydellisesti luoden sitruunaisia unelmia.

16x

Menun viimeisenä oli huikea maitojälkiruoka: maitokarammelia, lampaanmaitojäätelöä, lampaanmaitoleipäjuustovaahtoa, lampaanmaitojogurttia ja maitopilvi. Harvinaisen hankala kuvailtava komponenttien määrän takia, mutta tämä lukeutuu klassikoihin ja syystäkin.

16w

Maitojälkkärin seuraksi tarjoiltiin kuivatuista Xarrel-lo rypäleistä tehty jälkiruokaviini Sicus Dolç Meliterrani 2010. Taas kerran upea kombo!

17

Kahveja odotellessa viereen kärrättiin villi-vonkamainen petit four –kärry täynnä täytekeksejä, madeleineja, vaahtokarkkeja, tryffeleitä, suklaaleivoksia, sokeroituja hedelmiä ja macaroneja. Ihan kuin edelliset jälkkärit eivät olisi olleet tyydyttäneet makean nälkää tarpeeksi.

18

Viineistä vielä pakkoa mainita, että olin erittäin mielissäni kuinka Can Rocassa viinimenu oli suunniteltu. Ensinnäkin kaikki paitsi yksi viini oli espanjalaisia. Jokainen viini oli selvästi erittäin tarkkaan mietitty jokaisen ruuan mukaan ja sopi kuin nyrkki silmään. Toiseksi viineinä ei tarjottu mitään varmoja vaihtoehtoja vaan erikoisia pienten tuottajien viinejä alueilta mistä ei välttämättä olisi luullut tulevan niin erinomaista tavaraa, kuten esimerkiksi Ibizalta.

21

Upean illallisen kruunasi visiitti ravintolan vaatimattomaan 60 000 pullon kellariin sekä yhteiskuvaan jälkiruokamestari Jordin kanssa. En keksi kyllä mitään mistä voisi El Celler de Can Rocaa moittia. Ruoka oli ehdottomasti parasta mitä olen saanut, viinit paritettu täydellisesti, tunnelma ravintolassa oli upea, palvelu oli sekä nopeaa, että huomaamatonta. Pienimmätkin asiat oli huomioitu viimeisen päälle, kuten vesi ja sen tarjoilu. Jokaiselle tarjottiin kolme eri vaihtoehtoa; lähdevesi, hiilihapotettu tai paikallista Vihcy Catalania. Lasi ei päässyt kertaakaan tyhjentymään, kun hiipivät tarjoilijat kävivät täyttämässä jokaiselle oikeaa laatua lasiin.

Hintaa tälle unohtumattomalle elämykselle tuli alle 200€ per henki, joka on esimerkiksi alle puolet siitä, mitä Nomassa saa maksaa täydestä menusta viineineen. Jos mielii päästä Can Rocaan syömään, on syytä olla ajoissa liikenteessä, koska kesällä kun varasi pöydän kahdelle, sen sai 14 kuukauden päähän.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑