Reissun toiseksi viimeisenä päivänä otimme taas suunnaksi A7-mottoritien ja Mercurolin kylän. Tälle aamulle olimme Sannan toiveesta saaneet sovittua visiitin alueen legendaariselle naturaalituottajalle Dard & Ribolle. Saavuimme vanhan maatilan pihaan, aivan muutaman sadan metrin päähän Yann Chaven tilasta, missä olimme vierailleet edellisenä päivänä. Astuimme suoraan sisään vajan puolelle, mistä löysimme toisen tilan miehistä, François Ribon. Hän ei hoida vierailuja vaan ohjasi meidät kellarin puolelle René-Jean Dardin luo.
Dard & Riboa pidetään Crozes-Hermitagen boheemeina ja Pohjois-Rhônen naturaaliviinien pioneereina. He tutustuivat opiskellessaan Beaunen viinikoulussa. François ja René-Jean ovat tehneet viiniä yhdessä jo vuodesta 1980, mutta virallisesti he aloittivat viinivalmistuksen vuonna 1984 Delas’n vanhassa kellarissa Tain l’Hermitagessa. René-Jeanin ensimmäinen vuosikerta oli 1975, kun hän oli perinyt isän kuoltua hehtaarin kokoisen tarhan Saint-Josephin alueelta. Oikeastaan tämä hehtaarin tarha oli se, millä he aloittivat toimintansa. Myöhemmin he muuttivat nykyiseen sijaintiinsa, Hermitage-kukkulan toiselle puolelle Mercurolin kylään Tain’ssa olevien ihmisten ahdasmielisyyden takia. Nykyisin heillä on 8,5 hehtaaria tarhoja seitsemässä eri kylässä, joista noin 4 ha Crozes-Hermitagessa, 2-3 ha Saint-Josephissa sekä pieni siivu Hermitage-kukkulalla. Jokaisesta appellaatiosta tuotetaan niin punaista kuin valkoistakin. Valkoviinejä on heidän tuotannostaan peräti 35 %, kun yleisesti niitä tuotetaan vain noin 10 %.
René-Jean johdattaa meidät kellarin perimmäiseen huoneeseen, missä vuoden 2015 viinit kypsyivät tynnyreissä. Maistelut aloitettiin luonnollisesti valkoisilla. Dard & Ribo valmistaa jokaisen lajikkeen ja tarhan erikseen. He eivät vielä valmistusvaiheessa tiedä mitä lopputuleman pitää – sekoitetaanko tarhat yhteen vai pullotetaanko tarhat omina viineinään. Valkoviinejään he kypsyttävät vuoden verran pääasiassa vanhoissa 228 litran tammitynnyreissä.
He pitävät suuresti Roussannesta, mistä kielii se, että kaksi kolmasosaa heidän valkoisesta Crozes-Hermitagesta ja peräti 100 % valkoisesta Saint-Josephista on Roussannea. Maistoimme muutamista tynnyreistä eri tarhojen Roussanneja. Niistä pystyi erottamaan mausteista vaaleaa hedelmää sekä vahamaisuutta. Niissä oli hyvä hapokkuus, mutta kuitenkin silkkinen suutuntuma. Näitä seuranneet Marsannet puolestaan olivat selvästi vähemmän hapokkaita, jopa hieman öljyisiä, missä oli aistittavissa päärynää, hunajamelonia sekä mantelia. Marsannen tarkoitus onkin tuoda runsautta ja syvyyttä Pohjois-Rhônen valkoviineihin.
Maistelun ohessa keskustelu ajautui naturaaliviineihin ja siihen, miksi he ovat päättäneet alunperin alkaa valmistaa viiniä minimaalisella interventiolla ja sulfiittien lisäämisellä. René-Jeanin isä oli kuollut syöpään, joka hänen mukaansa johtui tarhoilla käytetyistä kemikaaleista. Tästä syystä he halusivat tehdä mahdollisimman puhdasta viiniä. Oikeastaan he eivät koskaan olleet ajatellut tekevänsä naturaaliviiniä vaan japanilaiset olivat keksineet termin. René-Jeanin ex-vaimo on japanilainen, ja tästä syystä Japani on ollut yksi suurimmista vientimaista yli 20 vuotta. Japanilaisilta he oppivat, että heidän viininsä olivat vin naturel.
Jo 15-vuotiaasta lähtien René-Jean on tehnyt viiniä ilman lisättyjä sulfiitteja. Vasta viinikoulussa hän oppi, että sulfiitteja voi ja opettajan mukaan pitää, lisätä viiniin. Ensimmäisinä vuosina he tekivätkin viiniä koulusta saatujen oppien mukaan, mutta se ei tuntunut heistä oikealta tavalta. He palasivat lähemmäksi vanhan koulukunnan, ja etenkin René-Jeanin isän tyyliä valmistaa viiniä. Punaisen Crozes-Hermitagen ja Saint-Josephin he käyttävät rankoineen suurissa avonaisissa puusammioissa. Niitä kypsytetään 10-12 kuukautta alueelle tyypillisissä vanhoissa 600 litran tynnyreissä. He eivät halua puun tunkeutuvan viiniin, ainoastaan antaa sen hengittää. Punaisten tyyli onkin kypsän hedelmäinen ja tumman marjaisa, jossa mukava häivähdys pippuria sekä lihaisuutta. Dard & Ribo eivät pyri tekemään jykevän isoja ja tanniinisia viinejä vaan helposti juotavia, miellyttäviä viinejä, jotka eivät vaadi varastoimista. Punaiset ovat René-Jeanin mukaan parhaimmillaan viiden vuoden sisällä vuosikerrasta.
Vuosien varrella François’n ja René-Jeanin työnjako muodostunut niin, että François vastaa tarhojen hyvinvoinnista ja René-Jean vastaa kellarista sekä juoksevista asioista. Visiittejä he eivät enää järjestä oikeastaan ikinä. Esimerkiksi yli 20 vuoteen he eivät ole ottaneet yhtäkään rankalaista viinijournalistia vastaan. Voimme siis pitää itseämme hyvinkin etuoikeutettuina, eikä tämä vierailu olisi ollut mahdollista ilman Vindirektin Johnnyn apua.
Lopussa siirryimme vielä maistamaan muutamia valkoisia pullosta. Maistelun ohessa Sanna avasi keskustelun heidän valkoisesta Hermitagestaan. Hetken tuumailun jälkeen René-Jean kaivoi esiin viinin, jota tehdään vain vaivaiset 200 pulloa vuodessa. Kauniin kullan keltainen väri. Siinä oli viehättävän pyöreä ja kompleksinen tuoksu: vaaleaa hedelmää, persikkahilloa, hentoa savua ja mausteisuutta. Paletilla kauniisti soljuva hedelmäisyys, missä elegantti ja ryhdikäs rakenne. Tästä viinistä huokui puhtaus ja luonnollisuus – oikeastaan täydellisempää ja puhtaampaa 100 % Roussannea saa hakea.
En ollut ennen vierailua maistanut kuin muutaman hassun kerran Dard & Ribon viinejä enkä oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Naturaaliviinien kohdalla eteen voi osua jos jonkinlaisia erikoisuuksia, eikä aina hyvässä mielessä, mutta näin ei ole Dard & Ribon kohdalla. Jokainen maistamamme lasillinen oli aivan täyttä priimaa. Viinit ovat huolella ja taidolla tehtyjä sekä ennen kaikkea puhtaita ja erittäin juotavia. Tästä oli hyvä jatkaa kohti lounasta ja seuraavan aamun vierailua Vidal-Fleurylle.
Rypäleistä viis! 