Yann Chaven viinitilalla vierailun jälkeen lounastimme Tain l’Hermitagen kaupungissa. Ennen lounasta ehdimme kuitenkin hyvin piipahtaa kaupungin maineikkaassa viinikaupassa, La Compagnie de l’Hermitage -viinikaupassa. Puotia jo yli 30 vuotta pitänyt Georges Lelektsoglou on melkoinen persoona, enkä kuvailisi häntä ainakaan liian asiakaspalvelualttiiksi. Tosin hänen kauppansa valikoima ja tietämyksensä alueen viineistä on vailla vertaa.
Astuessamme kauppaan kysyin Georges’lta suositusta sellaisesta vuosikerran 2014 viinistä, jota voisin säilöä poikani 20- tai 30-vuotissyntymäpäivään saakka. Epäröimättä hän käveli suoraan seinustalla olevan hyllyn luo, osoitti pullopinoa ja sanoi tymäkästi: ”Tämä”. Kyseessä oli Marc Sorrel Hermitage Le Gréal 2014. Marc Sorrel oli yksi tuottajista, jolle olisimme halunneet päästä käymään, mutta vastausta ei koskaan saapunut. Kyseessä on yksi legendaarisimmista Hermitagen tuottajista Jean-Louis Chaven ohella. Halusin pohtia pohtia ostopäätöstäni vielä lounaan ajan.
Le Mangevins sijaitsee aivan Tain l’Hermitagen kylän keskustassa, mutta vahingossa sinne ei eksy. Vaikka olimme vain muutamien metrien päässä ravintolasta, olimme lähes varmoja, että olimme väärällä kujalla. Sisällä meitä oli vastassa ilmiömäisen ystävällinen ravintolan toinen omistaja Vincent Dollat. 10 vuotta sitten avatun ravintolan keittiöstä vastaa hänen japanilainen vaimonsa Keiko, kun taas itse Vincent toimii salin puolella sommelierina. Ravintolan annokset ovat yksinkertaisia, mutta erittäin laadukkaista aineksista valmistettuja, hinnoittelun ollessa hyvinkin kohtuullista. Viinilista on kattava ja pääpaino on luonnollisesti Pohjois-Rhônen viineissä.
Pohjois-Rhônen viinit ovat todellisia moniottelijoita. Syrah’t ovat voimakkaita ja hedelmäisiä, ja niitä on helppo yhdistää eri vuodenaikojen ruokiin. Esimerkiksi talvella ne ovat omiaan haudutettujen liharuokien seurana, kun taas kesällä ne toimivat erinomaisesti grillatun lihan kyytipoikana. Vuosikertoja ja appellaatiota vaihtelemalla löytyy helposti ruualle sopiva viini. Valkoisista etenkin Marsannet ovat yllättävän tuhteja viinejä, joita on mielenkiintoista yhdistää talvisesongin ruokiin. Toisaalta Saint-Pérayn alueen valkoviinit puolestaan ovat hieman kepeämpiä ja siten helpommin yhdisteltävissä moniin eri annoksiin.
Ravintolan huikeaa viinilistaa selatessamme Vincent toi lasilliset raikasta Julien Cecillonin Saint-Péray’tä. Julien on vielä nuori viinintekijä, mutta laatu ja tyyli vakuuttivat meidät. Pähkäillessämme pääruualle sopivaa viiniä, listalta pomppasi esiin jotain, mitä ei vain voinut sivuuttaa. Useampi vuosikerta Marc Sorrelin Hermitage Le Gréal’ia ja vieläpä muutaman euron halvemmalla kuin La Compagnie de l’Hermitagessa. Vincentin suosituksesta vuosikerraksi valikoitui 2011, joka oli hänen mukaansa nyt parhaiten juotavissa. Alkupalana tarjoiltu paistettu viiriäinen maa-artisokkapyreen kanssa oli todella herkullinen ja mehukas, mutta ei saanut ansaitsemaansa huomioita, kun Le Gréal saapui dekantterissa pöytään.
Marc Sorrel omistaa noin 2,5 ha tarhoja Hermitagen kukkulalta. Ne ovat jakautuneet Greffieux- ja Le Méal -tarhojen kesken. Le Gréal onkin näiden kahden tarhan sekoitus, mistä yhdistelmänimi on peräisin. Viinistä 90 % on 90-vuotiaista Syrah-, Marsanne- ja Roussanne-köynnöksistä Le Méal -tarhalta ja loput hieman yli 30-vuotiaista Greffieux-tarhan Syrah-köynnöksistä. Yleensä noin puolet tertuista rangataan. Viiniä kypsytetään 1-6 vuoden ikäisissä 228-litran tammitynnyreissä 16-20 kuukautta. Le Gréal oli mykistävä viini. Sen tuoksu oli huumaava ja monitasoinen sekoitus Syrah’ta puhtaimmillaan: tiivistä vadelmaa, luumua, mausteisuutta (etenkin pippuria) sekä lakritsia. Paletilla kepeästi soljuva täydellisen harmoninen viini vei täysin mennessään. Siinä yhdistyi upealla tavalla kepeys, maun intensiivisyys, eleganttius sekä kompleksisuus – aivan kuin hienoimmissa Burgundin Grand Cru viineissä. Tätä vain tahtoi siemailla mahdollisimman hitaasti ja antaa loputtoman jälkimaun säilyä suussa. Viini oli mitä parhain kumppani paistetulle vasikan fileelle. Ehdottomasti yksi mureimmista ja parhaista vasikka-annoksista, mitä eteeni on osunut.
Le Mangevins on uskomaton paketti. Keittiössä Keiko yhdistää upealla tavalla japanilaisen keittiön tekniikoita ranskalaisiin raaka-aineisiin, kun taas Vincentin tietämys alueen viineistä ja niiden yhdistämisestä ravintolan annoksiin sekä yleinen asiakaspalvelu on vailla vertaa. Ei siis mikään yllätys, että lounaan lopuksi varasimme pöydän seuraavan päivän lounaalle, koska silloin olisimme vierailisimme taas aivan kylän vieressä, Dard & Ribolla. Entä miten sen ostopäätöksen kanssa kävi? Noh, se oli helppo – pullo makoilee turvallisesti kellarissani.
Rypäleistä viis! 