Syötyämme lounaan Tain l’Hermitagessa otimme suunnaksi Chavannayn ja André Perret’n tilan. Kukaan meistä ei ollut koskaan ennen maistanut Perret’n viinejä, mutta hänen maineensa yhtenä parhaimpana Viognierin tuottajana oli hyvinkin tiedossa.
Messujen aikana alkoi hahmottua käsitys, mitä hyvä Condrieu on. Oma näkemykseni on, että siitä löytyy hieno yhdistelmä täyteläisyyttä ja herkkää kukkaisuutta. Paletilla niistä löytyy usein persikkaa, sitrusta sekä joskus päärynää. Taustalta voi myös erottaa voimaisuutta sekä vaniljakiisseliä. Lopussa Condrieun pitäisi olla selväpiirteinen ja kielen reunoja kutitteleva, välillä jopa pistelevä. Jälkimaussa voi olla hieman pähkinäisyyttä tai mausteisuutta. Periaatteessa alussa Condrieut ovat runsaita ja eläväisiä, lopussa tiiviitä ja särmikkäitä.
Andrén isoisä saapui Condrieuhun 1925, kun hän nai viiniperheen tyttären. He tuottivat vain pieniä määriä, jotka myytiin osuuskunnalle. Vasta 1970-luvulla Andrén isä Pierren alkoi itse pullottaa omaa viiniään. Vuonna 1979 André aloitti isänsä rinnalla työskentelyn 22-vuotiaana, vain kuusi vuotta ennen kuin hän siirtyi itse talon johtoon. Hän omistaa yhteensä noin 11 ha tarhoja, joista vajaat 5 ha tarhoja on Condrieun alueella. Tilan vuosituotanto hänellä liikkuu noin 50 000 pullossa.
Vastassa meitä odotti itse André rennossa ja leppoisassa asussaan. Hieman jopa ujolta vaikuttava mies kertoi talostaan sekä esitteli meille innokkaana kuvia tarhoistaan. Viimeisimmästä tarhavalloituksestaan André tuntui olevan kovinkin ylpeä. He olivat muuttaneet puoli hehtaaria tiheää metsää viinitarhaksi. Kuvien ja historiikin jälkeen hän kysäisi, haluaisimmeko mahdollisesti nähdä kellaria ja maistaa muutamia viinejä tynnyristä.
Kellarikierroksen jälkeen pääsimme asiaan eli valkoisten kimppuun. IGP-viinien, Saint-Josephin ja Côtes-du-Rhônen ohella hän tuottaa kolmea eri Condrieuta; perus-Condrieu (4 000 pulloa), Clos Chanson (2 000 pulloa) ja Chéry (8 000 – 10 000 pulloa). Maistelut aloitettiin hänen 2015 IGP Marsannellaan ja Viognierillaan. Ensimmäinen reaktioni Marsannesta oli WOW! Vanhoista köynnöksistä tehty viini oli tuoksultaa runsaan hunajainen ja persikkainen. Paletilla erittäin herkullisen hedelmäinen sekä hieman rasvainen, kunnes hapokkuus tarrasi lopuksi ihanasti. Tätä maistellessa mietin vain, että jos pöytäviini on jo tämän tasoista, niin kuinka hyviä ne Condrieut oikein ovat. IGP Viognier oli hyvin klassinen ja raikas – kepeämpi versio hyvästä Condrieusta.
Ennen kovaa kolmikkoa laseihin kaadettiin valkoinen 2015 Saint-Joseph. Perinteinen 50/50-sekoitus Marsannea ja Roussannea yli 30 vuotta vanhoista köynnöksistä. Puolet viinistä lepää 10 kuukauden ajan tammitynneissä, joista 20 % on uusia. Tuhdissa tuoksussa oli nivoutunut kauniisti tammi, päärynä ja kukkaisuus. Paletilla selkeä, runsas sekä tietyssä määrin rasvainen, mutta kuten aiemminkin, lopussa iskevä napakka hapokkuus raikastaa kokonaisuuden. Tämä oli siinä määrin vakuuttava esitys, että nappasimme pullon vielä mukaan illallista varten. Uskaltaisin väittää, että täydellinen kumppani Sannan kokkaamalle fenkoli-raakamakkararisotolle, jossa oli vielä sivallus sitruunan kuorta.
Parinkymmen vuoden aikana Andrén viininteko on muuttunut asteittain. Hän on hyvin tarkka rypäleiden kypsyyden suhteen. Esimerkiksi aiemmin hän on kerännyt Chéryynsä jopa 30 % ylikypsiä terttuja. Nykyisin André tahtoo viineihinsä enemmän raikkautta ja on pudottanut ylikypsien rypäleiden määrän alle 10 %:iin. Ylikypsät rypäleet tuovat viiniin persikan ja aprikoosin aromeja sekä runsautta. Se on kuin suolan lisääminen ruokaan – liikaa ja ruoka on pilalla. Bâtonnagea André on aiemmin käyttänyt enemmän, mutta tätäkin hän on vähentänyt, jottei viini menettäisi eleganttiuttaan.
Klassinen Condrieu oli hyvin tehty, muttei mitenkään iso viini. Siinä oli selkeä hyvä hedelmä sekä lievää mehiläisvahaa ja öljyisyyttä. Lopussa kielen reunoille iski hyvä raikas hapokkuus. Tyylikäs ja pitkä viini, jossa oli erinomainen balanssi. Clos Chanson on valmistettu burgundimaisempaan tyyliin. 100 % viinistä on käynyt ja kypsynyt vuoden ajan tammitynnyreissä, joista 10-15 % on uusia ja loput vuodesta neljään vuotta vanhoja. Tuoksussa oli banaania, aprikoosia, vaniljaa ja eksoottista hedelmää. Paletilla viini oli pehmeä ja runsas, ja siitä pystyi erottamaan vaaleaa hedelmää sekä päärynää. Näin kookkaaksi viiniksi se oli kuitenkin erinomaisen raikas, ja siinä oli pieni suolainen komponentti lopussa. Chérystä vain 65 % on käytetty ja kypsytetty vuoden ajan tammitynnyreissä, joista 20 % on uutta tammea. Chéry oli selvästi eniten sitruksisin viineistä: greippiä, persikkaa, päärynää sekä sitruksen kuorta. Paletilla Chéry oli raikas, hapokas ja tyylikäs. Siitä löytyi tyypillistä rasvaisuutta ja runsautta, mutta raikkautta ja eleganssia. 2015 oli kuuma ja vaikea vuosi valkoisille, mutta André on onnistunut valkoistensa kanssa erinomaisesti.
André Perret’n jättivät meihin kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen. Hänen käsissään Viognierista syntyy jotain todella suurenmoista. Lempeä, puhelias ja selvästi viineistään ylpeä mies, joka tekee maailmanluokan viinejä. Vaikka päivään oli mahtunut kaksi Pohjois-Rhônen parhaimmistoon kuuluvaa tuottajaa, lisää upeita viinejä oli tiedossa. Seuraavana aamuna ottaisimme suunnaksi Mercurolin ja Yann Chaven.
Rypäleistä viis! 