2015 syksyllä Pullon henki -blogin Katri ja Heikki keksivät mainion idean viinibloggareiden yhteispostauksesta. Idea on ollut sen verran hyvä, että myös olutblogit nappasivat siitä kiinni ja ovat tehneet kaiketi useamman yhteispostauksen kuin viinibloggarit. Nyt otetaan kaulaa hieman kiinni. Idea on siis seuraava: kaikki halukkaat viinibloggarit maistavat saman Alkon viinin ja kirjoittavat siitä omanlaisensa kuvauksen ja arvion. Teksitit julkaistaan samaan aikaan, jolloin lukijat pääsevät näkemään miten subjektiivista viinien sanallinen arviointi todellisuudessa on. Aikaisemmin maisteltiin Vylyan Pinot Noir ja tällä kertaa huutoäänestyksen voitti 2011 Travaglini Gattinara. Katso lopusta vielä linkit muihin osallistuviin blogeihin!
Gattinaran alue sijaitsee Piemontessa, Italian luoteisosassa. Alueella on pitkä viinillinen historia. Jopa muinaiset roomalaiset ovat viljelleet alueella viiniköynnöksiä. Noin 100 hehtaarin alueella viljellään pääasiassa Nebbioloa, tai paikallisesti Spannaa. 1990 alueelle annetun DOCG-statuksen vaatimuksena on, että Gattinaran viinit on oltava 90 % Spannaa ja loput Bonarda di Gattinaraa tai Vespolinaa. Viinejä pitää kypsyttää minimissään 36 kuukautta, joista 12 kuukautta tammessa. Alueen viinit tunnetaan erityisen hyvin ikääntyvinä niiden runsaiden tanniinien ja hyvän hapokkuuden ansiosta.
2011 Travaglini Gattinara on 100 % Nebbiolo. Viiniä on kypsytetty yhteensä 36 kuukautta , joista 24 eri kokoisissa Slovenialaisissa tammitynnyreissä. Vaalean rubiinin punainen väri ja tunnistettavan herkullinen nebbiolonokka. Siitä voi erottaa kirsikkaa, puolukkaa, orvokkeja sekä hieman nahkaa. Paletilla viini on keskitäyteläinen ja reippaan hapokas, mutta tanniineilta olisin odottanut isompaa potkua. Viini tarjoilee omaan suuhun hyvin istuvan happaman punaisen marjaisan sekä hieman mausteisen paketin. Viini jättää keskipitkän kirpakan puolukkaisen jälkimaun.
Odotin paljon tiukempaa pakettia, mutta ei tämä mikään pettymys ollut. Tälle Travaglinin perus-Gattinaralle en lupailisi kauhean pitkää kypsytyspotentiaalia – sen verran kepeä tapaus tämä oli. Todennäköisesti heidän Riservansa on pidempää kellarointia varten. Jos tätä olisi tarjoiltu minulle sokkona, olisin mahdollisesti lähtenyt jonnekin kukkean ja voimakkaan Burgundin suuntaan, kuten Nuits-St-Georgesiin. Joka tapauksessa tämä oli erittäin mukava uusi tuttavuus ja se upposi parempiin suihin hyvinkin nopealla tahdilla Pizzariumin Diavola-lätyn kanssa.
Muita osallistuja ovat
Copatinto
Loppasuut
Pullon henki
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Viinikupla
Wine and Finland
Wineserver
Rypäleistä viis! 
Vastaa