Messujen jälkeen illallistimme paikallisessa bistrossa isäntämme Xavier Gerardin sekä muutaman hänen tuttavansa kanssa. Bistron alakerrassa messujen parhaimmasta tarjonnasta vastannut Guillaume Clusel yritti saada seuruettamme jäämään vielä muutamalle lasilliselle. Pitkän päivän uuvuttamina lähdimme kuitenkin kohti Condrieun keskustaa, koska seuraavana päivänä lähtisimme ajamaan aikaisin aamulla kohti Cornasta.
Kirkon kirjoista löytyy Cornas’n kylän papin Monsieur Molinin kirjaus vuodelta 1763: ”Tämä kylän kukkula on istutettu täyteen viiniköynnöksiä, jotka tuottavat erittäin hyvää mustaa viiniä”. Vielä 1980-luvulle saakka Cornas ei ollut kovinkaan tunnettu alue, kun taas Côte-Rôtie ja Hermitage niittivät mainetta maailmalla. Rhône-ekspertti Livingstone-Learmonth kutsuu Cornasta näiden villiksi serkuksi. Pohjois-Rhônen eteläisin punainen appellaatio kattaa nykyisin 131 hehtaaria. Rypäleet kypsyvät alueella helpommin kuin 12 km päässä olevassa Tournonissa, Saint-Josephin sydämessä. Viinitarhat ovat piilossa Rhône-joen ja sen laakson viilentäviltä tuulilta, mikä helpottaa kypsymistä.
Reissun ensimmäinen vierailu oli sovittuna Thierry Allemandille. Ennen reissua sovimme, että jokainen saa ehdottaa yhtä tuottajaa, jolle ehdottomasti haluaisi päästä vierailulle. Ilkalle tästä ei ollut epäilystäkään. Vuonna 2013 Willys Wine Barissa maistettu Thierry Allemandin 2005 Chaillot oli jättänyt nuoreen miehen ikuisen viinitahran. Aluksi epäilimme, että avautuisivatko alueen kuninkaan ovet suomalaisille viiniturakaisille, mutta meidän yllätykseksemme Allemand vahvisti kaikista tuottajista ensimmäisenä.
Thierry on aloittanut viinillisen uransa lähes nollasta, ilman vanhempien tai suvun jättämää perintöä, jonka päälle olisi ollut helppo rakentaa. Vuonna 1982, vain 19-vuotiaana hän suorastaan loi 0,26 ha viinitarhaa kylän vanhan ketun August Clapen viereen. Noin puolet tästä La Côte-tarhasta oli vanhoja köynnöksiä ja loput umpeen kasvanutta, mikä vaati kunnon raivaamista. Kaksi vuotta myöhemmin Thierry raivasi lisää tilaa kaatamalla kuusia ja kaivamalla niiden juuret ylös. Tästä hän kuittasi ensimmäiset 0,45 ha Chaillot-tarhaa itselleen. Muutama vuosi myöhemmin sama toistettiin Tézier-tarhalle. Viidessä vuodessa hän oli hankkinut omistuksia alueen parhailta tarhoilta, mutta ne olivat täynnä nuoria köynnöksiä.
Tänä aikana Thierry työskenteli päivisin Joseph Michel’lle ja iltaisin hän auttoi Noël Verset’ä. Verset’n veljeksistä kumpikaan ei ollut saanut perillisiä, joille tarhat voisivat siirtyä ja niin he molemmat myivät Reynards-tarhan omistuksensa Thierrylle. Kauppojen myötä Thierry sai vanhoja köynnöksiä, joista vanhimmat on istutettu 1900-luvun alussa. Täydellinen kokonaisuus oli kasassa.
Saapuessamme perille portin tuli avaamaan Thierryn vaimo, Emmanuelle. Hän pahoitteli, ettei itse isäntä ole paikan päällä, koska hän oli näyttämässä argentiinalaiselle viinintekijäryhmälle tarhojaan. Olimme luonnollisesti hieman pettyneitä, ettemme pääsisi tapaamaan itse miestä viinien takaa. Siirryimme heidän kellariinsa, missä meitä odotti heidän uusin perheenjäsenensä – suuri ja lempeä labradorinnoutaja.
Nykyisin Thierryllä on omistuksia karvan verran alle 5 ha. Hän tuottaa vain kolmea viiniä; Chaillot (8 000 pulloa) tehdään alle 40-vuotiaista köynnöksistä ja näitä vanhemmista köynnöksistä tehdään Reynard (8 000 pulloa) sekä sulfiititon versio Reynardista Sans Souffre (2 000 pulloa). Tarjolla olivat kaikki kolme viiniä vuodelta 2014. Maistelu aloitettiin Chaillot’sta. Viinissä oli läpäisemättömän tumman punainen väri, joka taittuu hieman liilaan. Vaikka viini olikin kylmää, siitä huokui elinvoimaa. Intensiivistä punaista marjaa, boysenmarjaa, pippuria sekä lakritsia. Hyvinkin auki oleva viini osoittaa miksi Cornas’n viinejä kutsutaan rosoisiksi. Sen pureskeltavat tanniinit tarraavat voimakkaan lempeästi kiinni ja pitävät kiinni erittäin pitkään. Chaillot on selkeä ja hienostunut sekä siinä on aivan täydellinen rakenne. Maku sen kuin vain jatkuu ja jatkuu. Erittäin vahva aloitus – olin myyty. Nyt ymmärsin, miksi Ilkka oli halunnut tänne.
Reynardin kohdalla nostettiin panoksia. Tuoksu oli asteen verran tummanpuhuvampi ja siitä erotti savua sekä tummaa oliivia. Paletilla vieläkin upeampi sekä rotevampi kuin Chaillot. Aivan täydellinen sekä uskomattoman tyylikäs viini. Reynard oli selvästi jykevämpi viini kuin Chaillot, joka taas oli avoimempi ja helpompi eikä yltänyt Reynardin tasoiseen vivahteikkuuteen. Viimeisenä lasiin kaadettiin Sans Souffre, joka oli erittäin soljuva sekä avoimempi ja hedelmäisempi versio Reynardista. Uskoisin sen olevan huomattavasti nopeammin nautittavissa kuin Reynard, jota varmasti on syytä kypsytellä parisenkymmentä vuotta.
Thierry käyttää viineissään kokonaisia terttuja, toisin sanoen hän ei poista rankoja maseraation ajaksi. Ainoastaan hieman raaempina vuosina hän poistaa osista rangat. Hän käyttää myös osittain hiilihappokäymistä uuttaakseen enemmän hedelmäisyyttä ja säilyttääkseen viinin finessen. Käytäntö on hyvinkin epätavallinen Cornas’n alueella. Viinejään hän kypsyttää 18-24 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä täysin niihin koskematta. Jos Syrah ei saa ilmaa lainkaan kypsymisen aikana, siihen voi kehittyä reduktiivisia aromeja kuten mätää kananmunaa, kumia, palanutta tulitikkua tai jätteiden tuoksua. Thierryä tämä ei huoleta. Hänen mukaansa, kun viiniin ei lisää sulfiitteja, sen voi jättää rauhaan. Hän lisää vain 10 mg sulfiittia muutama kuukausi ennen pullotusta. Pullotus hoidetaan ilman kirkastusta ja filtteröintiä.
Kun viinit oli maistettu aloimme pohtia, mitä viinejä ostaisimme mukaan. Samassa kellarin ovi kävi ja sisään asteli joukkio miehiä, jonka kärjessä itse Thierry tunnistettavien Zapata viiksiensä kanssa. Hän laittoi nopeasti argentiinalaiset kollegansa maistamaan aiemmin maistamamme viinit, jotta päästäisiin itse asiaan. Viinillinen ilotulitus aloitettiin 2012 Chaillot’lla. Seuraavaksi tarjolla oli 2010 Reynard ja 2005 Chaillot. Niin nuoria, mutta niin kauniita. Etenkin 2010 Reynard oli jotain aivan uskomatonta. Jossain vaiheessa 2005 Chaillott’a maistellessa Thierry ampaisi ulos ovesta ja katosi hetkeksi. Hän saapui pullon kanssa, jossa ei ollut etikettiä. Oli sokkopullon aika. Tumman marjaisa viini, jossa hento häivähdys marsipaania. Erittäin eloisa ja pirteä viini, jossa ei ollut havaittavissa minkään asteisia kypsymisen merkkejä. Oma veikkaukseni vuodesta 2001 ei osunut kauas – kyseessä oli 1998 Chaillot. Mikä kypsytyspotentiaali!
Annoimme muiden vieraiden ostaa pullonsa ensiksi, jotta saisimme vaihtaa muutaman sanan Thierryn kanssa sekä selvittää onko vihaisen miehen legendassa perää. Livingstone-Learmonth toteaa kirjassaan The Wines of the Northern Rhône: ”No doubt a Terribly Angry Young Man in his early days, he still qualifies as Pretty Angry”. Kysyimme häneltä hänen Saint-Josephissa olevasta tarhastaan, josta olin lukenut Livingstone-Learmonthin kirjasta. Hän kertoi hauskan tarinan siitä, kuinka oli tehnyt viisi vuosikertaa valkoviiniä ja myynyt ne Japaniin. Pariisilainen viinikauppias oli kuullut tästä, matkustanut Japaniin ja ostanut pullot itselleen takaisin Ranskaan. Mahdollisesti hänen vihansa kohdistuu alueelle epätavallisten valmistustekniikoiden arvostelijoihin, koska hänestä huokui kaikkea muuta kuin kiukkua. Thierry suostui jopa signeeraamaan pojalleni ostamani hänen syntymävuotensa magnumin.
Visiitin lopuksi kysyimme Emmanuellelta ja Thierryltä, tietäisivätkö he jotain paikkaa, jossa voisimme mahdollisesti lounaan yhteydessä nauttia heidän viiniään. Cornas’ssa ei kuulemma ollut yhtäkään sopivaa ravintolaa, mutta vartin ajomatkan päässä olisi yksi, Le Mangevins, mitä he voisivat suositella. Meillä oli hyvin vielä aikaa ennen päivän toista visiittiä, joten lähdimme ajamaan kohti Tain l’Hermitagea. Ravintola osoittautui uskomattomaksi helmeksi, joka ansaitsee oman postauksena, mutta seuraavaksi oli vuorossa Condrieun parhaaksi tituleerattu André Perret.
Rypäleistä viis! 