Pohjois-Rhône 2017: Marché aux vins d’Ampuis

Muutaman vuoden ajan olin ehtinyt jo haaveilla Marché aux vins d’Ampuis -messuista, mutta aikataulut eivät vain olleet osuneet yksiin. Tänä vuonna onneksi sain houkuteltua muutaman kaverin – Ilkan ja Sannan – mukaan reissuun. Kyseessä on jokavuotinen tilaisuus tammikuun lopulla, jossa noin 60 Côte-Rôtien tuottajaa esittelevät sekä myyvät uusimpia viinejään.

cote-rotie-la-chatillonne

Messut järjestetään Ampuis’n kylässä, aivan Côte-Rôtien sydämessä. Helpoiten perille pääsee lentämällä Lyoniin, josta ajomatkaa määränpäähän on vaivaiset 45 minuuttia. Tilaisuuden näyttämönä toimii kylän urheiluhalli, joten mistään massiivisesta tapahtumasta ei ole kyse. Pääsylippu maksaa 8 euroa ja siihen sisältyy maistelulasi. Viinien maistelu ei luonnollisesti maksa mitään, mutta tarjontaa oli huomattavasti enemmän kuin maistelukunto kesti. Messujen ulkopuolella oli kymmenisen kojua, jossa myytiin juustoja, makkaroita, salameja, etanoita, tryffeleitä, leivonnaisia ja olutta. Kaikki paikallisten pientuottajien tuotteita.

marche-aux-vins-ampuis-ulkokojut

Tilaisuus kestää neljä päivää, perjantaista maanantaihin. Jos vain mahdollista niin kannattaa ajoittaa maistelut aamupäivään ja pyrkiä välttämään lauantai- ja sunnuntai-iltapäivää, jolloin messut ovat aivan tupaten täynnä. Tällöin on lähes mahdotonta päästä ständeille maistamaan viinejä saatika keskutella viinintekijöiden kanssa. Suuri joukko ihmisiä nostaa nopeasti tilan lämpötilaa, joka vaikuttaa luonnollisesti tarjoiltavien viinien lämpötilaan. Lauantai-iltapäivällä piipahdimme messuilla pikaisesti ja huomasimme, että suurin osa punaviineistä olivat turhan lämpimiä. Seuraavana aamuna olimme passissa heti ovien avautuessa, jolloin paikan päällä oli vain kourallinen ihmisiä eikä viinienkään lämpötilassa ollut valittamista.

messulounas

Tuottajat myyvät viinejään ständeiltä suoraan ja hinnat ovat vähintäänkin kohtuulliset – yleensä samoja kuin suoraan tilalta ostettaessa. Suurin osa messuvieraista oli paikallisia ihmisiä, jotka kärräsivät viinejään omiin kellareihinsa laatikottain nokkakärryjen avulla. Paikalla ei ollut kuin muutama viinituristi Aasiasta ja hekin pyörivät pääasiassa E. Guigalin tiskillä.

messuva%cc%88kea%cc%88

Suurin osa messuilla esitellyistä punaviineistä oli vuodelta 2014, mutta joitakin 2013 sekä muutamia vanhempia vuosia oli myös tarjolla. Lähes kaikki valkoviinit olivat vuodelta 2015. Vuonna 2013 laatu oli hyvää, etenkin Syrah’n kohdalla, mutta satomäärät eivät olleet kovin hyvät, mikä vaikuttaa hintoihin ja saatavuuteen. Vuosi 2014 näytti kasvukauden alussa huonolta, mutta loppukausi pelasti sadon. Punaiset ovat keskimääräistä parempia ja valkoiset erinomaisia. 2015 on punaissa erinomainen vuosi etenkin Pohjois-Rhônessa. Punaiset ovat täyteläisiä, ja niistä löytyy niin makua kuin rakennettakin. Valkoisille tosin 2015 oli hieman kinkkisempi vuosi pitkien kuumien jaksojen takia ja siten 2015 valkoisten kontrasti raikkaisiin ja puhtaisiin 2014 vuoden valkoisiin on suuri. Seuraavana poimintoja messujen parhaimmistosta.

domaine-barge-viinit

Domaine Barge on jo tuttu tuottaja vuoden 2011 reissun ajoilta. Heidän valkoisensa edustivat hieman uudempaa tyylisuuntaa, mutta olivat erittäin herkullisia. Punaiset olivat oiva esimerkki perinteisestä tuotannosta ja yleisesti hyvinkin korkealaatuisia. Aikasemmin blogissa esiintynyt Cuveé du Plessy edustaa tuotannon aromaattisempaa ja kevyempää linjaa kun taas missä Côte Brune oli huomattavasti voimakkaampi ja rotevampi – oma suosikkini koko linjastosta. Tästä tulee vielä upea viini, kunhan malttaa odottaa.

clysel-roch-viinit

Domaine Clusel-Roch oli ehdottomasti messujen parasta antia. Koko linjasto Condrieusta 10 vuotiaaseen Côte-Rôtiehin oli silkkaa nautintoa. Condrieusta löytyi runsaan hedelmän lisäksi mausteinen ja hieman savuinen komponentti, jota ryhdittää reipas hapokkuus. Jälkeenpäin tarkasteltuna ei yllätys, koska rypäleet kasvavat Chéryn huipputarhalla, josta hieman enemmän kun päästää André Perretin vierailuun. Côte-Rôtie Classique on nimensä mukaan klassista tavaraa, mutta La Viaillièren kohdalla alkoivat sukat pyöriä jaloissa. Lihainen tuoksu yhditettynä yrtteihin, pippurisuuteen sekä tummaan kirsikkaan. Les Grandes Places oli heidän ykkösviininsä, muttei suoranaisesti ollut niin paljon parempi kuin La Viaillière, että olisi siitä olisi viitsinyt maksaa parikymppiä lisää. Viimeisenä talo tahtoi myös esitellä kuinka heidän viininsä kehittyvät. Esimerkkinä toimi hyvässä vedossa, hieman jo eläimellinen 2007 Classique. Tässä on tuottaja, jota ei kannata sivuuttaa.

yves-cuilleron-viinit

Yves Cuilleron on tunnettu juurikin upeista valkoisistaan. Saint-Péray edusti messujen parhaimmistoa omassa appellaatiossaan – joidenkin Saint-Péray -viinien ongelmaksi muodostui vetisyys ja liian matala intensiteetti maussa. Les Chaillets oli Gangloff’n ohella yksi parhaista Condrieuista – herkullista passionhedelmää ja sultanaa, erinomainen rakenne sekä pieni sivallus tammea. Eleganttia tavaraa. Ayguets on makea jälkiruokaviini, joka on tehty jalohomeisista sekä kuivatuista, rusinaisista rypäleistä, ja siihen on jätetty noin 100 g/l jäännössokeria. Intensiivinen karamelliin vivahtava eksoottinen hedelmä, jossa hyvä hapokkuus ja koko paketti kasassa. Ei kovinkaan yleinen tyyli alueella.

jean-michel-stephan-viini

Domaine Jean-Michel Stephan on jo ennestään tuttu Côte-Rôtien ainona natuaalituottajana. Viini on osittain käytetty samalla tyylillä kuin Beaujolais Nouvea eli hiilihappokäymisellä. Hänen Côte-Rôtiessa oli mukana 10 % Viognieria. Viini porskutti hedelmä edellä, mutta siitä löytyi myös syvyyttä ja rakennetta. Kuten monet tuottajat totesivat reissun aikana: ”That’s 2015!”. Tanniinit tuntuivat suussa vielä matkalla seuraavalle ständille.

lionel-faury-viinit

Lionel Faury ei ole pelkästään erinomainen viinintekijä, mutta myös Ranskan mestari nk. vesiturnajaisissa. Viineistä löytyi persoonallisuutta ja voimaa. Saint-Josephit olivat helposti lähestyttäviä, ja niissä oli raikas hedelmäisyys sekä jykevä rakenne tekijänsä tapaan. Côte-Rôtie oli hyvä esitys, mutta tällä kertaa jäi hieman hänen Saint-Josephiensa jalkoihin.

domaine-gangloff-viinit

Domaine Yves et Mathilde Gangloffin tiski kuhisi ihmisiä. Tämä ständi E. Guigalin ohella oli aivan tupaten täynnä koko messujen ajan. Kaikki halusivat saada oman osuutensa heidän viineistään. Hänen viininsä olivat eloisia ja pirteitä. Niistä löytyi syvyyttä, maanläheisyyttä, kukkaisuutta ja tummaa hedelmää. Kuvasta uupuu mukaan lähtenyt Côte-Rôtie La Barbarine, jonka lihaisan mausteinen ja killotetun tanniininen paketti vei kielen mennessään. Kuvan vasemmanpuolisin Côte-Rôtie Sereine Noire oli erittäin timanttinen, oikea oman lajinsa valioyksilö, mutta ikävä kyllä niin oli hintakin. Keskimmäinen Saint-Joseph jatkoi talon erinomaista linjaa ja oikealla oleva Condrieu oli messujen paras valkkari. Huolimatta siitä, että kaadot olivat aivan minimaaliset niin viinistä sai helposti kiinni – sitrusten kuorta, hedelmäkompottia ja aprikoosia. Maku on uskomattoman pitkä ja intensiivinen. Nappasimme tästä yhteisen pullon mukaan ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan miltä tämä maistuu 5-10 vuoden päästä.

alain-voge-viinit

Muita mainitsemisen arvoisia olivat Cornaksen vanha kettu Alain Voge, jonka punaisista etenkin Les Vieilles Vignes oli tumman marjaisa, yrttinen sekä Cornakselle tyypillisen rosoinen. Domaine Jamet on maineeltaan omaa luokkaansa, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain valkoinen Côtes-du-Rhône ja nuorten köynnösten Côte-Rôtie Fructus Voluptus, joka ei liiemmin säväyttänyt. Kämpille hommasimme Condrieun viinikaupasta heidän punaisen Côtes-du-Rhônensa, joka oli todella mukavasti kulauteltava. Pierre Gaillardin Saint-Josephit olivat aivan uskomattomia! Kepeää punaista hedelmää reippaalla pippurilla höystettynä. Heidän Clos de Cuminaille oli messujen parhaita hinta-laatusuhteeltaan. Jos matka suuntautuu länsinaapuriin, niin Systembolagetin valikoimista tätä löytyy. Bernard Burgaudin ständillä ei ollut liiemmin kuhinaa ja tarjolla oli vain kaksi viiniä –  Côte-Rôtiet vuosilta 2013 ja 2014. Rauhallisen näköinen viisikymppinen mies ja 90-luvulle jämähtäneet etiketit olivat linjassa viinien kanssa. Kunnollista vanhan koulukunnan tavaraa – tummaa hedelmää, pippuria sekä tiukasti tarraavaat tanniinit. 2014 hän oli onnistunut paremmin – paketti tuntui olevan raikkaampi ja muutenkin paremmin kasassa. 30 euron hintaan tämä oli todellinen löytö kellariin.

Marché aux vins d’Ampuis -messut olivat enemmän kuin mistä Grand Amateur du Rhône Nord osasi edes unelmoida. Toinen toistaan upeampia viinejä ja vain muutama hassu ylilyönti. Yleisesti oli tiedossa, että punaiset olisivat huikeita, mutta valkoisten tason löi ällikällä. Pohjois-Rhônen valkoiset voivat olla ja tosissaan ovat raikkaita ja vivahteikkaita viinejä! Tästä oli hyvä jatkaa kohti Cornasta ja Thierry Allemandia tarkistamaan pitääkö kiukkuisen miehen legenda paikkansa.

Advertisements

One thought on “Pohjois-Rhône 2017: Marché aux vins d’Ampuis

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: